Pyhätunturi-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017

Pyhä-Luosto Kansallispuisto-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017.

Lähdemme Nokialta Perjantaina matkaan.

Lauantai 1.7.2017
Lappajärvellä olemme yötä, aamulla Klo 8:00 saamme itsemme lähtökuntoon kohti Pyhätunturia. Matkaan menee kahdeksan tuntia.
Saavumme Pyhälle Klo 16:00 ja menemme vuokramökille joka sijaitsee kymmenen kilometriä Pyhätunturin hiihtokeskuksesta kohti (Kiimaselkä) Luostoa. Retkikartta: Majoituspaikka
Kannamme tavarat mökkiin ja alan paistamaan kanasuikaleita. Ruuan jälkeen on aika suunnitella illan vaellusreissua. Kello käy jo kohti kuutta kun saavumme Pyhän luontokeskuksen pihaan ja lähdemme kävelemään luontopolkua pitkin kohti Tunturiaapa suota kohden.

Tunturiaapa suo

Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tiaislaavu
Lintutorni
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Lintutorni

Retkikartta: Pyhä-Luosto Kansallispuisto Luontokeskus

Huikea suonäkymä avautuu laavulta eteemme

Lämmintä on +19 astetta ja aurinko paistaa pilvenraosta. Muutama hyttynen yrittää työntää imukärsäänsä etelän ihmisen ihoon, mutta se ei matkantekoa pahemmin haitanne.
Tämä luontopolku on päällystetty murskeella, ollen tasainen ja helppo kulkea. Hetken kuljettuamme saavumme laavulle joka on suon laidassa. Hienoon paikkaan on laavu rakennettu, josta saa tulistelija tutkia suuren suon monimuotoista elämää. Laavulta johtaa pitkokset suon keskustaa kohti lähteeseen, jossa raikas ja kirkas vesi pulppuaa maan pinnalle odottaen kulkijan kuksan kuopaisua. Retkikartta: Tunturiaapa suo

Veden tarvetta meillä ei nyt ole, joten jatkamme matkaamme Suon reunaa, kohta koukaten takaisin  pitkille pitkospuille jotka vievät meidät keskelle upeaa ja värikylläistä suota. Keltavästäräkki laulaa
lurittelee istuen näreen päässä vältellen kuvaajan kameraa.Täältä löytyy myös lintutorni jonne kiipeämme. Kyllä avautuu mahtavat maisemat täältä tornista. Suoraan edessä näkyy saareke keskellä suota, jossa kasvaa mäntyjä. Tätä suota riittää kilometreittäin poikittaissuunnassa.
Takaa taas avautuu näkymä karulle kivikkoiselle Pyhätunturille.
Poikkeamme vielä Isokurun reitille ja kuljemme hetken matkaa kurun pohjalla. Käännymme kuitenkin takaisin päin, koska kello on kohta kahdeksan.
20:15 Olemme taas luontokeskuksen pihassa. Iltareissu oli sään puolesta hyvä. Tähän pieneen retkeen mahtui taas monimuotoista luontomaisemaa, kuruista suohon ja kumpuilevaan kangasmetsään.

Sunnuntai 2.7.2017

Lähdemme vaeltamaan kohti Noitatunturia 

Yöttömän yön aurinko sekoittaa unirytmit täydellisesti. Vaimo herää jo neljältä aamulla, enkä minäkään saa unen päästä enään kiinni, auringon paistaessa suoraan makuuhuoneen ikkunasta kasvoihin. Ikkunassa on verhona pelkkä läpinäkyvä harso.
Nousen pariksi tunniksi ja jatkan unia taas muutaman tunnin. Päivästä näyttää tulevan lämmin ja aurinkoinen. Autolla on taas ajettava 10 km matka luontokeskuksen maisemiin, josta lähdemme vaeltamaan Noitatunturin reitille. Noitatunturi on Pyhä-Luoston Kansallispuiston
korkein kohta. Vaelluksen aloitamme hotellin parkkipaikalta johon jätämme auton. Alkumatka on helppoa tasoitettua polkua. Kivikkoinen ja juurakkoinen polku alkaa luontopolun ja Noitatunturi reitin polkuristeyksestä. Retkikartta: Noitatunturi

Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä!

Matkanteko alkaa hidastua, ollen pari kilometriä tunnissa. Täytyy olla tarkkana katsoen polkua ja hakea jalalle turvallista kohtaa kivikossa, ettei käy köpelösti ja lekoa turvalleen kivikkoon.
Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä! On siinä joku nainenkin harhailemassa ja etsimässä kadonnutta polkua. Maalimerkitty puu oli kaatunut ja se oli harhauttanut retkeilijät totaalisesti.
Polku löytyy ja tästä pienen lammen rannan tuntumasta löytyy Oravalammen laavu. Retkikartta: Oravalammi

Laavun jälkeen joudumme ponnistelemaan kovasti polun jyrkkyyden vuoksi. Joissain kohdin pystyy kädellä koskettamaan maata suorana kulkiessa. Hiki valuu noroina
ja kastelee paidan selkämystä. Näin selkeällä ja aurinkoisella kelillä myös maisemat avautuvat upeina.

Tuolla näkyy Luosto!

Selän takana näkyy Tunturiaapa joka on suuri suoalue, jonka keskelä seisoo lintutorni. Märässä kelissä tämä reitti olisi todella haastava taivaltaa, kivikkoisuuden vuoksi. Vaikka nyt on kuiva keli, niin saa olla todella tarkkana minne vaelluskenkänsä polulla asettaa.
Sumuisella kelillä kannattaa jättää reitti väliin, koska polkua ei tunturiosuudella näe. Harvakseltaan näkyy keppejä joissa maalimerkintä, mutta niitä ei huonolla kelillä eroita.
Nyt ollaan kiivetty 538,6 metriä merenpinnasta! Tuolla näkyy Luosto (514,2 metriä) Lähdemme laskeutumaan mutkittelevaa polkua alas päin. Tässä on pientä irtokiveä, kuin kuulalaakereita jalan alla.
Nyt olemme Kuorinkikurun päässä, Annikinlammen tuntumassa, jossa on kaistale lunta. Tuossa pääsisi hiihtelemään jos olisi sukset matkassa! Lumen määrää ihmetellessä iskee mäkäräisten parvi kimppuun. Täytyy turvautua hajuttomaan hyttysmyrkkyyn. Retkikartta: Lunta tunturilla

Pyhänkasteen putouksella väkeä riittää

Poikkeamme pienelle lammelle taukoa pitämään. Kirkasvetinen lampi jyrkkien kallioiden keskellä lähellä Annikin lampea. Täältä Löytyy hieno kivinen pöytä johon on hyvä laskea tee ja kahvikupposet.

Retkikartta: Tauko lammen rannalla

Kahvivesi löytyy selän takaa lammesta. Kaasukeitin pohisee ja kohta pannusta nousee
kuuma höyryävä kahvin tuoksu. Tauon jälkeen matka jatkuu kohti Isokurua. Mustikankukintoja näkyy valtavasti tällä reissulla. Mahtaako olla riittävästi pölyttäjiä liikkeellä, jotta sadosta tulisi runsas?

Retkikartta: Karhunjuomalampi päivätupa
Karhunjuomalammin päivätupa on tuolla edessä näkyvissä, jonka pihapiiristä löytyy myös kaksi laavua ja vessat. Pyhänkasteen lampi ja Isokuru ovat seuraavat nähtävyydet. Ennen näitä, katselemme Uhriharjun katselulavalta alas kapeahkoon rotkoon. On jylhää ja karua maisemaa!
Tässä kohtaa ei saa poiketa polulta, koska nyt ollaan rajoitusosa alueella. Muutamat satametriset kävelyä ja pääsemme laskeutumaan pitkät palat portaita rotkolaaksoon. Retkikartta: Pyhänkasteen putous
Pyhänkasteen putous purkaa vesiä korkealta kallion päältä. Lauma turisteja katselee näkymää penkeillä istuen. Helppo on kulkea tätä rotkolaaksoa, koska tänne kurun pohjalle on rakennettu leveä kulkuväylä lankuista. Kurun pohjalla on muutama pieni lampi ja tietysti valtavat määrät kiveä. Nousemme vielä Isokurun kodalle/laavulle pitkät jyrkät portaat ja jatkamme tästä Pyhä-Luosto kansallispuiston lähtöportin kautta hotellin parkkipaikalle.

Käydään vielä ennen saunaa( 18:30)kävelemässä pieni lenkki tästä mökin pihasta. Huttujärven tien parkkipaikan opaste taululla käymme kääntymässä. Noin 20 kilometriä tuli tänään talsittua maastossa ja se kyllä tuntuu jaloissa. Retkikartta: Iltalenkin päätepiste

Maanantai 3.7.2017

Kello on noin 11:00, kun astelemme reppuinemme parkkipaikalta kohti metsää. Auton jätimme parkkiin Moitaselän lähellä olevalle parkkipaikalle. Retkikartta: Auton parkkipaikka

Puolipilvistä, +21 astetta ja poutaa näyttää keli tänä päivänä. Suuntaamme vaelluskenkämme Rykimäkurulle. Rykimäkuru on rotkolaakso joka on maankuoren repeämä. Retkikartta: Rykimäkuru laavu
Pyhäkuru ja muut kurut ovat syntyneet jääkauden sulamisvesien voimasta. Reitin virallinen lähtöpiste on Rykimäkeron pysäköintialue, mutta nyt menemme tätä kautta.
Heti ensi metreillä lauma mäkäräisiä iskee voimalla kimppuun. On laitettava myrkyt naamaan, niskaan ja käsiin. Ei ihan joka paikassa ole näin paljon syöpäläisiä ilmassa kuten nyt tässä paikassa. Reitti on aluksi tylsähköä kärrypolkua parisen kilometriä, muuttuen sitten latu-uraksi.
Pyhän Astelin latuopastepisteeltä jatkamme matkaa Kuukkelin vuokratuvalle. Retkikartta: Kuukkelin vuokratupa

Tupa on tyhjä retkeilijöistä ja pidämme tässä pienen tauon. Kapeahko matala Pyhäjoki virtaa hirrestä rakennetun tuvan vierestä työntäen kirkkaita vesiä kohti Pyhäjärveä.
Tämä reitti on helppokulkuista, koska etenemme hiihtouralla. Saapuessamme Rykimäkurun rotkolaaksoon, taivaalla näkyy muutamissa kohdin synkän tummia pilvimuodostelmia jotka kuitenkin kiertävät meidät sopivasti eikä sade pääse kastelemaan. Täältä löytyy Rykimäkurun laavu, jossa näkyy
olevan pariskunta tulilla. Tänne tulee myös esteetön reitti (700 metriä) Rykimäkurun parkkipaikalta.
Seuraava etappi on Rykimäkeron kodalle, jonne on matkaa tästä 1.5 km. Lampivaaran ametistikaivos ja laavu tuolla edessä jo näkyy. Retkikartta: Ametistikaivos Lampivaaralla

Tässä hetkeksi reppu pois selästä ja jalkojen lepuutus istumalla. Turisteja pyörii ihan haitalle asti kaivoksen pihassa, joten heitämme reput selkään ja jatkamme
matkaa Pyhälammen päivätuvalle. Samasta paikasta löytyy myös laavu jossa keittelemme kahvit ja teet. Bilteman poltin pääsee taas kiehauttamaan vedet. Ei ole tullut ketään vastaan tänne laavulle tultaessa. Meidän jäljessä tulee nainen suuri rinkka selässä taluttaen pientä koiraa hihnasta. Retkikartta: Pyhälampi päivätupa
Hän käy täydentämässsä vesivarastojaan ja häipyy kohti päivätupaa meidän jäädessä nautiskelemaan repun antimista.
Pienen lepotauon jälkeen jalka nousee kevyesti hetken aikaa. Ylitämme Pyhäjoen siltaa pitkin ja jatkamme Pyhäjoki opastusviitoille joka on lähellä Kuukkelin vuokratupaa. Tästä lompsimme samaa reittiä takaisin autolle.

Maastopyöräilijä tulee vastaan
Kuukkeli päivätupaa 100 metriä
Pyhäjoki silta
Nokipannu Pyhäjoen sillalla
Pyhä-Luoston kansallispuisto Kuukkeli päivätupa
Pyhä-Luoston kansallispuisto Kuukkeli päivätupa

Rykimäkero laavu

Pyhä-Luoston Kansallispuisto. Pyhälampi laavu
Ametistikaivos
Ametistikaivos
Pyhälampi päivätupa
rykimäkero kota
Rykimäkuru

Rykimäkuru
Rykimäkuru
Rykimäkero kota

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *