Avainsana-arkisto: Sota

Jatkosota: Sotavangit/ Sotajuttuja

 

Kapteeni Eino Seitavuori haavoittui vakavasti Syvärin suurhyökkäyksessä kesällä 1944 jatkosodan loppuvaiheessa. Palattuaan seitsemän kuukauden sotavankeudesta hän sai huomata olevansa virallisesti kuollut. Niilo Ihamäki haastatteli sotaveteraania kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Seitavuori oli tuolloin asunut kahdenkymmenen vuoden ajan erakkona Inarissa, hoitanut mieltään yksinäisyydessä.
Elävä arkisto

F-35 Fighter- Maailman kallein lentäjän kypärä

http://www.smh.com.au/technology/technology-news/revolutionary-f35-joint-strike-fighter-pilots-smart-helmet-will-cost-a-bomb-20150224-13ko9d.html
Revolutionary F-35 Joint Strike Fighter pilot’s smart helmet will cost a bomb
535 000 Euron hintalappu roikkuu yhdessä kypärässä! Röntgenkatse 360 asteen näkymä jne…


Jet Fighters Documentary Full HD NEW 2014 F-35

Kansa Taisteli

SA-kuvia( Sotakuvat, War pictures) http://viihdefoorumi.com/viewforum.php?f=26
Kansa Taisteli -Miehet kertovat sodasta

Talvisodan aikaan, Raatteentien päässsä Alassalmella käytiin ankarat taistelut. Er.P16 johon kuului miehiä Posiolta ja Kuusamosta, matkasi taisteluun.
Taivalkoskelle ja sieltä kohti Jokijärveä. Jokijärvi, ja siellä sijaitseva Romppaisensalmi oli tärkeä kulkuväylä Suomalaisille.
Komppanian miehet olivat nälkäisiä ja kylmissään, heidän saavuttuaan Ruutinkylään. Lämmin ruoka olisi nyt enemmän kuin tervetullut. Ruuanteko tarvikkeita kyllä oli, mutta tarpeeksi suurta keittopataa ei tahtonut löytyä. Aikansa etsittyään, löytyi suuri valurautapata, jossa oli kuitenkin reikä pohjassa. Eräs neuvokas sotilas paikkasi reiän heinätukolla, ja niin siinä padassa kohta kiehui hernekeitto. Olihan siinä hiukan väylää hernevellin valua, mutta herneet sentään pysyivät ruodussa.
Ryssä ampui Suomussalmen Alassalmessa tykistöllä rajusti. Yritti se vihulainen ylittää salmen moneen kertaan, mutta aina suomalaiset torjuivat sisukkaasti hyökkäysyritykset. Kuu loisti täydessä loistossa ja auttoi suomalaisia.
Pakkaset paukkuivat ja teltoista oli huutava pula. Pataljoonalla oli yksi teltta käytössä. Kaikki ruoka oli syvässä jäässä ja kirveellä joutui hakkaamaan, voit ja makkarat, ennenkuin ne pystyi syömään.
Varpaita paleltui monelta mieheltä. Sotamies Riekki oli urhea sotilas, joka ei valittanut pienistä. Häneltä paleltuivat jalat niin pahasti että joutui sairaalaan. Riekki ei jaksanut sairaalassa maata, vaan palasi takaisin riviin jalat turvoksissa.
Ryssän luoti meni Riekin rinnasta läpi, ja sankari pääsi kotikirkon multiin vielä samana päivänä.
Lähde: Kansa Taisteli N:o 10 1972

Kansa taisteli lehti Sota, sotakuvat, SA-kuvat
Kansa taisteli lehti Sota, sotakuvat, SA-kuvat

Eino Vitikainen kertoo:

Vitikainen kuului JR 5:n Yhdeksänteen komppaniaan. Reservikomppania, joka teki suurimman osan linnoitustöitä Talvisodan aikana.
Höltänkangas oli se paikka johon he siirtyivät valmiisiin korsuihin. Kohta tuli lähtö taisteluun punnusjoelle. Puska niminen tukikohta oli vallattava takaisin. Pakkanen oli 30-40 asteen vaiheilla. Miehet makasivat kranaattikuopissa, valorakettien sinkoillessa taivaalla. Suomalaiset etenivät alkuun hyvin, käsikranaateilla raivaten ja raivoisasti tulittaen käsiaseilla.
Hyökkäys kuitenkin pysähtyi, ammusten ja käsikranaattien vähyyden vuoksi. Oli jäätävä puolustus asemiin.
Tukikohta puska jäi valtaamatta ja oli perustettava puolustus asemat. Vitikaisen poppoo perusti omansa, Karhulan poltetun talon raunioihin. Siihen jäätiin kyttäämään vihollista, ja lähetin mukaan edestä ei tule omia joukkoja, kaikki sieltä tulevat ovat vihollisia, ja ne on ammuttava.
Vartiomiehiä oli aina kaksin kappalein aseiden takana. Nyt kuitenkin vartiokaveri oli mennyt kuselle, ja Eino oli hetken yksin. Samassa edestä tuli kaksi hahmoa aseet kädessä. Eino tähtäsi kiväärillä toista ja painoi liipaisinta. Liipaisin painui pohjaan, mutta mitään muuta ei tapahtunut, kivääri oli mennyt jumiin. Onneksi vieressä oli pikakivääri johon tarttua. Einolle tuli kummallinen tunne, puristaessaan pikakiväärin liipaisinta. Pitäisiköhän noille kuitenkin jotain huutaa ensin? “Sana” oli tunnussanan ensimmäinen osa, johon miehet vastasivat, ja näin he paljastuivat Suomalaisiksi sotilaiksi. Partio oli eksynyt, ja kulkeutunut väärään kohtaan. Miesten henki oli ollut katkolla.
Ajan mittaan Karhulan raunio oli etuasema joka piti päiväksi jättää, miesten siirtyessä taaksepäin olevaan, tukiasemaan.
Päivällä Ryssän nähtiin liikkuvan etuasemassa, ja illaksi sinne piti taas Suomalaisten mennä väijymään.
Siinä oli jännät paikat mennä korsuun täysin pimeässä, vailla tietoa oliko siellä vihollista vai ei.
Komppanian päällikölle sattui erikoinen tapaus, hänen tullessa moittimaan Eino Vitikaista siitä, että ei ollut mennyt ja tutkinut edempänä olevaa notkelmaa. Ei sinne pääse, oli Eino vastannut. Komppanian päällikkö ei antanut periksi, ja sinne lähdetiin miehissä. Ei siinä edetty kuin muutama metri, kun komppanian päälliköltä ammuttiin peukalo irti, ja se tipahti maahan.
Päivällä sää oli suosiollinen lentotoimintaa ajatellen, ja Ryssän koneet olivat jatkuvasti taivaalla, häiriten ja tehden tuhojaan Suomalaisten puolella. Puhelinkaapelit olivat jatkuvasti poikki. Lähetit hoitivat yhteydenpidon suurimmaksi osaksi.
Vihollisen tulenjohtokoneet pörräsivät taivaalla ohjaten tykistön tulta.
Einon poteron viereen tuli tykinammus ja puun latvaosa rysähti melkein päälle. Selässä tuntui jokin rapaisu, mutta ei se kipeä ollut. Kohta alkoi selässä tuntua kylmältä, ja Eino ryömi viereiseen poteroon ja kysyi kaverilta, mikä siellä selässä oikein on? Selässä oli 10-15 senttiä pitkä reikä, mutta vain vaatteissa. Sirpale oli mennyt ja ratkonut vaatteet.
Punnusjoen taistelut näkyivät komppanian rivissä. Viikossa oli miehiä poistunut rivistä suuri määrä, riviin jääden 18 miestä.
Eino Vitikaisen kolmannessa joukkueessa oli enään 3 miestä, Eino, Arvo Reiman ja Lauri Vainikka.
Lähde: Kansa Taisteli N:o 10 1972

Pekka Krökki

Syyskesä 1943 Laatokka. Elettiin asemasodan aikaa, vartioiden asemissa ja partioiden vihollisen puolella. Vanki oli saatava ja sitä lähdettiin hakemaan hiukan suuremmalla joukolla. 17 jääkäriä valmistautui vanginsieppaukseen harjoittelemalla päiväkausia maastossa, joka oli samanlaista kuin tulevan tehtävän maasto.
1200 metriä oli taivallettava ryömien vihollisen selkäpuolelle, ja tietysti vettä tihkuvan suon läpi. Syyskuussa koitti H-hetki ja homma polkaistiin käyntiin. Arvomerkit ja tuntolevyt pois. Huolellinen naamiointi kuului asiaan. Kello 22:00 oli operaation lähtö. Pari miinakenttää hidasti joukon etenemistä, mutta niistä selvittiin ilman tappioita. Reilun 50 metrin päässä Ryssän asemista, teki vartiomies hälytyksen ja silloin Suomipoikaa vietiin vauhdilla kohti asemaa.
Siinä kovasti ammuttiin, korsu kasapanoksella räjäytettiin ja lopuksi Ryssän kanssa painittiin. Omat tykit ampuivat vihollisen tykistöä. Ryssän tykit oli suunnattu omiin asemiinsa, kranaattien tippuessa Suomalaisten ja ryssien niskaan.
Vanki saatiin ja oli palattava takaisin omalle puolelle. Pekka Krökki oli viimeisten miesten joukossa perääntymisvaiheessa.
Pekan kanssa omien puolelle pyrkivä, Lappajärveläinen jääkäri, Vilho Olavi Viitala sai surmansa vihollisen konekiväärisuihkusta. Luodit olivat vieneet puolet päästä pois.
Suomen sodissa menehtyneet: Viitala Vilho Olavi 15.5.1922-15.8.1943 Länsi-Syväri http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=530223&raportti=1

Viitala Viljo Olavi Lappajärvi sodassa kaatunut
Viitala Viljo Olavi Lappajärvi sodassa kaatunut

Lähde: Kansa Taisteli 1972 N:o 10

Karjalan kannas 1940. Sotakoirat palvelivat suomen raskaassa sodan aikana, tehden töitä joita ei sotilas pystynyt suorittamaan. Kiivaassa tykistö ja kranaattisateessa, koiran selviytymiskyky on parempi kuin sotilaan. Koira on sirpaleille pienempi maali. Talvi ja lumi suojaa hyvin sirpaleilta, matalaksi painuvaa koiraa. Koirat koulutetaan hakeutumaan suojaan kranaattien tullessa lähelle. Tulen siirtyessä etäämmäksi lähtee koira taas liikkeelle toteuttamaan tehtäväänsä.
Viestinviejänä koira on hyvä apulainen, jos yhteydet tulenjohtoon / komentopaikalle ovat katkenneet. Puhelinjohdot eivät kestä kovia tykistökeskityksiä.
Tuhoisimpia ovat herkät ammukset, jotka räjähtävät puissa ja niiden oksistoissa, kylväen sirpaleita ylhäältä käsin.

Sotakoira SA-kuva, sotakuvat, sotakuva Jatkosota
Sotakoira SA-kuva, sotakuvat, sotakuva Jatkosota

Ensimmäisen prikaatin 7:nnen komppanian miehet olivat koottu rauhanaikaisesta Porin rykmentistä. Nyt he olivat Leipäsuon maastossa Karjalan kannaksella puolustusasemissa. VIhollisen tulenjohtokone kaartaa taivaalla noin 400 metriä korkealla. Miehet yrittävät saada sitä alas kivääritulen voimin, mutta tuloksetta. Ryssä ampuu tykistöllä taukoamatta, jauhaen asemia.
Sadan hengen vihollisryhmä on saanut murrettua Suomalaisten puolustukseen aukon. Panssarisuojien avulla Ryssä tulittaa jalkaväen aseillaan. Panssarisuoja on kilpi, jota jalkaväen mies ryömien työntää edellään. Kilpi on talvella suksien päällä.
Omaa tykistöä nyt olisi tarvittu ja kranaattien kuumia sirpaleita vihollista pehmittämään. Puhelinyhteydet olivat poikki, eikä niitä nyt pystynyt korjaamaan, Ryssän kranaattien iskiessä kuoppia maahan.
Onneksi oli viestikoira Rauni, joka tekee työn, oli sitten yö tai päivä. Koiran kaulapantaan kiinnitettävään lieriöön laitetaan viestilappu, ja koiralle annetaan käsky. Nytkin Rauni hoitaa tehtävänsä ja toimittaa viestin komentokorsulle. Kohta tilatut kranaatit iskeytyvät vihollisen puolelle, tehden tuhoisaa jälkeä.
Ryssä painetaan takaisin ja taistelu hiljenee, mutta vain hetkeksi.
Lähde: Kansa Taisteli 1973 N:o 1

sotatrauma, sotakuvat, SA-kuva, War picks,
sotatrauma, sotakuvat, SA-kuva, War picks,

War -Sota sotakuvat

Partioaukon teko esteeseen ja ansakenttään. Pioneeri virittää putkimiinan.

Sotakuvat Warpicks SA-kuva
Sotakuvat Warpicks SA-kuva

Matti Kaskinen oli ryhmänsä kanssa hiihtämässä Saarijärven kannakselta etelään päin. Oliko paljonkin miehiä tällä retkellä, sitä ei tavallinen sotilas tiennyt, eikä sillä ollut paljon merkitystä, koska sotilas tottelee ja tekee käskyjen mukaan.
Aamun hämäryys haittasi edellä menevän havaitsemista. Oli tärkeää pitää välimatka sopivana ja pysytellä joukossa. Vihollinen alkoi taas jyskyttää tykeillään jossain edessä, jalkaväen aseiden ääniä kuului myös. Ladun aukaisuun vaihdettiin tämän tuosta aina uusi ryhmä. Lunta oli noin 30 senttiä, se oli uutta lunta ja upotti pohjille asti.
Kovia oli pojat näissä sotatouhuissa. Oli Ryssän kk kerran liian likellä, ampuen vieläpä liian usein asemiin tappavaa tavaraa. Päättivät pojat vallata koko kk:n. Kolme miestä kiersi koukaten kk aseman taakse ja siitä konepistoolilla sarjaa päälle.
kk otettiin tietysti mukaan ja laitettiin laulamaan laulujaan Ryssän suuntaan.
Takaa tuli käsky pysähtyä. Oli nähty vihollisen ratsupartion jälkiä ja niistä piti nyt ottaa selkoa. Matti Kaskisen ryhmä joutui kärkeen.Matti, konepistooleineen joutui nyt johtamaan kärkeä. Ladattu ja varmistamaton kp kaulasta roikkuen hän lähti hiihtämään kohti tuntematonta. Pikakiväärimies oli jonossa seuraavana, apulaisensa kanssa. Oltiin jo iltapäivässä, hämärän hiipiessä metsään. Aukio edessä! Nyt oli kaikkien aistien oltava virittyneinä äärimmilleen, koska Ryssä saattaa olla kyttäämässä missä tahansa, ja luoti läsähtää onnettoman hiihtäjän nahkaan, lopettaen sotimisen siihen paikkaan.
Äkkiä Matti huomasi edessään kymmenen metrin päässä pesäkkeen, ja siellä kolme vihollista. Silmänräpäyksessä ja vaistomaisesti hän syöksyi maahan, samalla päästäen konepistoolistaan tappavat terveiset kohti pesäkettä.
Vihollisen epäonni oli heidän tumma vaatetuksensa, joka näkyi valkoista lunta vasten erinomaisesti.
Oma pikakivääriampuja aloitti tulituksen Matin oikealla puolella, hiljentyen kuitenkin pian, ampujan saadessa luodin päähänsä.
Vihollinen sai yliotteen harventaen ryhmää tulellaan. Matti haavoittui oikeaan ranteeseen, tavoitellessaan pikakivääriä.
Luoti meni läpi ranteesta, tehden käden toimintakyvyttömäksi. Kaikki ryhmän jäsenet olivat kohdanneet sankarikuoleman.
Ryssän huomatessa vastarinnan loppuneen, alkoivat he tutkia kaatuneita Suomalaisia, vieden heiltä arvoesineet.
Matti näytteli kuollutta ja yritti pysytellä liikkumatta, mutta märkä vaatetus ja pakkanen sai aikaiseksi hervottoman hytinän, joka paljasti hänet ryssälle. Rotanhäntäpistin valmistautui kuoloniskuun. Matti oli kuitenkin nopeampi ja väisti pistimen, joka sujahti kainalosta puhkoen vaatteet.

Vihollinen kiskoi pistimen maasta iskeäkseen uudestaan, mutta juuri samaan aikaan Suomalaisten puolelta alkoi konekivääri papattamaan, Ryssän valahtaessa kuolleena poikittain Matin päälle.
Oli siinä ankeaa maata haavoittuneena tähtitaivaan alla, illan pimetessä. Lyijyä oli ilma täynnä, ja sitä Matti sai taas lisää kehoonsa. Oikeassa lonkassa tuntui kova isku ja jalka meni tunnottomaksi. Loppujen lopuksi vihollinen jäi hopealle tässä ottelussa, vetäytyen asemistaan. Matti pääsi ahkion kyytiin ja sai hoitoa vammoihinsa. Onneksi potilas oli itse sitonut ranteensa taistelupaikalla, muuten olisi kuolo korjannut runsaan verenhukan vuoksi, näin totesi lääkäri Matille.
Lonkassa oli luoti lävistänyt lihaksen ja katkaissut hermon, joka kyllä korjataan ja mies tulee vielä kävelykuntoon.
Lähde: Kansa Taisteli N:o 1 1973

Niilo Mattila:
Kevät 1940 partio tiedustelee kannaksella. Rykmentin käskyllä järjestettiin tiedustelu vihollisen selustaan. Kakkosjoukkueen vänrikkinä toimi Niilo Mattila, joka vapaaehtoisena päätti johtaa tuota tulevaa retkeä.
Innokkaita miehiä löytyi tarpeeksi ja nyt alkoivat huolelliset valmistelut. Mattila oli tutkinut jo pitkään vihollisen liikkeitä kiikarilla ja nyt siitä oli hyötyä. Rintamalinjan ylimeno ajoitettiin ennen hämärän tuloa, ryssän vartionvaihdon yhteyteen.
Rykmentti johon Mattila kuului, oli ollut etulinjassa yhteen menoon koko Talvisodan ajan. Hänen johtamansa joukkue vastasi puolen kilometrin pituisesta lohkosta.
Aseet testattiin, sukset voideltiin, pakkasen ollessa yli 30 astetta. Oli aika aloittaa tuo vaarallinen matka kohti miinakenttää vihollisen selustaan. Piikkilangat poikki saksilla ja aukosta pujahdettiin äänettömästi läpi. Siinä ohitettiin Ryssän panssareita, jotka käydä rutkuttivat läpi yön, jotta eivät jämähtäisi pakkasella käyttökelvottomiksi. Päämääränä oli tiedustella majoitusalueita. Tuli eteen korkea aita, jota ei pystynyt kiertämään, oli mentävä yli. Tuosta ylimenosta syntyi sen verran outoja ääniä, että ne kantautuivat vihollisen korviin, ja korsujen ovia availtiin. Aidan luota painui partio kovaa vauhtia hiihtäen kilometrejä eteenpäin.
Kylä, jossa tiedustelun yksi osuus oli suoritettava, alkoi näkyä edessä. Vihollinen oli kuitenkin lähtenyt ajamaan takaa Suomalaispartiota. Vänrikki Mattila teki päätöksen keskeyttää tiedusteluretki ja niin lähdettiin takaisin omille linjoille.
Vihollista harhauttaen kiertämällä kauempaa, saapui partio samaan kohtaan josta he olivat aukon piikkilankaan tehneet. Ryssää ei näkynyt missään ja oli helppo pujahtaa valmiista piikkilanka aukosta omalle puolelle.
Lähde: Kansa Taisteli N:o 3 1973

Suomenlahti Itämeri 1943. Sukellusvenejahdissa Toukokuun puolessa välissä.
Kapteeniluutnantti Torsti Helikari toimi miinalaiva Ruotsinsalmen päällikkönä. Nyt oli tehtävänä reitin tarkistus Porkkalan ja Naissaaren välillä. Miinanraivaus kalustoa vedettiin laivan perässä rutinoidusti, sään ollessa hyvä.
Miinan raivaus oli rutiinihommaa, laivan ajellessa edes takaisin merta, haravoiden joka neliömetrin.

Sota, sotakuvat SA-kuvat, sotalaiva, miina
Sota, sotakuvat SA-kuvat, sotalaiva, miina

Miinalaiva Ruotsinsalmi lukuina:
-Uppouma 310 tonnia
-Pituus 50 metriä
-Leveys 7,9 metriä
-Syväys 1,5 metriä
Pääkoneet 2 kpl 560 hevosvoiman diselmoottoria.
Aluksen nopeus 15 solmua.
Toimintamatka 3000 meripeninkulmaa(täydellä vauhdilla) Taloudellisella ajolla(13 solmua) 4300 meripeninkulmaa.
-Polttoainemäärä 20 tonnia.
-Laivalla 2 generaattoria (40 kw kpl)

Sota, War, Warpicks, Sotakuvat, Sotakuva, SA-kuva
Sota, War, Warpicks, Sotakuvat, Sotakuva, SA-kuva

Aseistus
-Keulassa 75 mm:n tykki
-Perässä kaksi 40 mm:n Bofors tykkiä
-Ohjaamon katolla 2 kpl 20 mm:n Madsen tykkiä.
-Kaksi konekivääriä
Kannella miinoja 100 kpl kiskoille laitettuina. Miinat laskettiin koneellisesti ja täydessä 15: sta solmun vauhdista ne voitiin laskea mereen.
Sukellusveneiden torjunta:
-Laivan keskellä 2 kpl syvyyspommin heitintä.( Heitinten heittomatka 50 metriä laivasta katsoen)
Syvyyspommeja voitiin tietysti pudotella laivan peräosastakin.
Miinalaivassa oli kuuntelulaite sukellusveneiden kuuntelua varten. Suuntalaitteella pystyi kuulemaan sukellusveneestä lähteviä ääniä. Laitteella pystyttiin määrittelemään sukellusveneen suunta ,mutta ei etäisyyttä.
Laivassa oli peräosassa sumulaite jolla saatiin laivalle savusuoja, sumulaite toimi sähköllä. Miehistöä laivalla palveli 45-50 miestä.
Sukellusvenehavainto tuli radioviestin muodossa, se oli havaittu Suursaaren länsipuolella. Vihollisen sukellusveneillä ei ollut helppoa päästä paikalle, koska miinoitukset ja sukellusveneverkot olivat pysyviä esteitä alueella.
Sukellusveneverkko oli tehty paksusta teräsvaijerista, joka roikkui meressä poijujen varassa, yltäen pohjaan saakka.
Vihollisen sukellusvene oli Saksalaisten toimialueella, mutta Saksalaisilta loppuivat syvyyspommit ja nyt he joutuivat kutsumaan Suomalaiset apuun.

Miinalaiva Ruotsinsalmi laskee miinoja. Sota, War, Sotakuvat, Sotakuva, SA-kuva
Miinalaiva Ruotsinsalmi laskee miinoja. Sota, War, Sotakuvat, Sotakuva, SA-kuva

Kaikki on valmista miinanlaskua varten.
Miinalaiva Ruotsinsalmi 1942.05.18

On tarkalleen ottaen Toukokuun 22 päivä, aamuyö. Saksalaisten aseveljen, elikkä Saksalaisten kohtaaminen merellä.
Kolme Saksalaista lauttaproomua, jonka lisäksi paikalla oli vartiomoottorivene VWV 6. Saksalaiset proomut oli valmistettu alunperin Englannin maihinnousuun. Tarvittiin kolme lauttaa paikannettaessa sukellusvenettä.Kuuntelulaitteiden risteävän pisteen kautta paikannus tapahtui. Lautoilta puuttuivat syvyyspommien heittimet, joten ne pudotettiin lautan peräosasta.
Saksalaisen lauttaryhmän komentaja ilmoitti ottaneensa yhteen Ryssän sukellusveneen kanssa edellisenä päivänä.
Vandlon majakan lounaispuolella he olivat syvyyspommein ahdistelleet sukellusvenettä, mutta huonoin tuloksin. Vene oli päässyt pinteestä ja noussut pintaan lataamaan akkujaan. Saksalaiset seurasivat perässä ja alkoivat tulittamaan 88mm:n tykeillään, saaden osuman sukellusveneen peräosaan.
Sukellusvene oli huonommassa asemassa aseistuksen suhteen, koska kahdella 44 mm:n tykillä on altavastaajana 88 millisiä vastaan. Saksalaisten mielestä Ryssään sukellusvene oli KAPUT. Suomalaiset hiukan alkoivat epäilemään upotusta, koska ei löytynyt todisteita tapahtuneesta.
VMV 6:sen avustuksella alkoi alueen haravointi ja kuuntelu. Kuuntelulaitteen tehokkain käyttö tapahtui oman aluksen ollessa paikoillaan tai hitaassa vauhdissa. Omien potkureiden ääni haittasi kuuntelua, samoin veden lämpötila. Kylmä merivesi on paras kuunteluympäristö. Ruotsinsalmi ajoi 3,5 solmun ryömintä vauhdilla eteenpäin haravoiden aluetta.
VMV 6:nen oli kuudensadan metrin päässä Ruotsinsalmen rinnalla ajaen. Mitään ei tarttunut “haaviin” vaikka merta kynnettiin tunti tolkulla.
Sukellusveneen miehistö osasi hommansa, usein piileksien merenpohjassa äänettämänä, happitilanteen sen salliessa.
Hapen käydessä loppuun oli pakko nousta pinnalle. Pitkä odotus vihdoin palkitaan, kuuntelijan ilmoittaessa potkurin äänestä. Koneet seis ja nyt äänet kuuluivat paremmin. Syvyyspommien pudotus perästä alkoi. 100 metrin välimatkoin alkoivat pommit räjähdellä nostaen pienen vesipatsaan meren pinnalle. Kuudenkymmenen metrin syvyyteen oli pommit ajastettu räjähtämään ja siksi ne eivät nostaneet korkeaa vesipatsasta ilmaan.
Laivan kapteenina Torstila huolehti tiedoituksista konehuoneen ja alakerran miehistöille tästä syvyyspommien pudotuksesta, koska valtavat räjähdykset aiheuttivat oman laivan runkoon mahtavat jyminät. Pommeilla ei ollut mitään vaikutusta sukellusvenettä vastaan, silakkaa ja turskaa kyllä nousi pintaan mahtavat määrät, jota haaveilla nostetiin laivoihin.
Etsinnät jatkuivat ja kohta alkoi pulputa merenpohjasta pienen pieni öljyvana. Oliko vihollinen harhauttanut ja jättänyt merenpohjaan vuotavan öljytynnyrin? Vettä oli tällä paikalla 80 metriä ja nyt alettiin punomaan suunnitelmia vihollisen tuhoamiseksi. Syvyyspommeja pudoteltiin monet kerrat, mutta ilman tulosta, sukellusveneen romua ei noussut pinnalle.
uusi strategia oli: Laivan koneet sammutettiin uudestaan ja miehistö joutui kävelemään paljain jaloin laivalla, jottei sukellusveneelle paljastettaisi oman laivan sijaintia, oli voimassa täysi hiljaisuus.
Öljyvanaa tarkkailtiin hiljaisuudessa, meren ollessa tyyni. Ruotsinsalmen koneet jouduttiin käynnistämään jotta pystyttiin seuraamaan öljyistä viivaa. Jokusia satoja metrejä siinä kuljettiin öljyvanan perässä ja sitten se seisahtui taas paikoilleen.
Oli taas aika paiskata muutama syvyyspommi sukesveneen harmiksi. Huonolla menestyksellä jälleen metsästettiin rautaista saalista merenpohjasta.
Laivan kapteeni pohdiskeli myöhemmin syytä huonoon menestymiseen syvyyspommien kanssa pelatessa, tullen siihen tulokseen että ne räjähtivät liian matalalla( 20-30 metriä sukellusveneen yläpuolella) Ehkäpä syy löytyi öljyn käyttäytymisestä meressä, noustessaan lähes 100 metriä pintaan. Eräs Teknillisen Korkeakoulun Professori oli laskenut öljyn nousua merenpohjasta ja päätynyt siihen, että öljy nousee merenpinnalle kaltevasti, öljyn tullessa pinnalle on se satoja metrejä vuotokohdasta sivussa, joka on merenpohjassa. VMV 6:nen oli lähtenyt Glosholmin linnakkeen varastosta hakemaan lisää syvyyspommeja. Saksalaiset lauttamiehistöt olivat turhan säikyllä päällä, alkaen tulittaa 88 mm:n tykeillään palaavaa Suomalaista laivaa. Onneksi VMV 6 päätti kääntyä takaisin ja näin ei tullut suurempia vahinkoja.
Saksalaiset luulivat VMV:tä pinnalle nousseeksi sukellusveneeksi.
Kokilta olivat särkyneet astiat hänen tullessaan juuri kannelle kun Saksalainen oli avannut tulen 88 millisillä tykeillä. Osumat tulivat lähelle, yhden sirpaleen löytäessä keittiöön, avoinna olevan venttiilin kautta.

Miinalaiva Ruotsinsalmi, War, warpicks, sotakuvat, sota, SA-kuva, Sotakuva
Miinalaiva Ruotsinsalmi, War, warpicks, sotakuvat, sota, SA-kuva, Sotakuva
Miinalaiva Ruotsinsalmi laskee miinoja. War, Warpicks, Sotakuvat, Sotakuva, Jatkosota
Miinalaiva Ruotsinsalmi laskee miinoja. War, Warpicks, Sotakuvat, Sotakuva, Jatkosota

SA-kuva
Saksalainen syöksyvene täydessä miinalastissa Riilahden vierellä.
Miinalaiva Ruotsinsalmi 1942.05.23

Sukellusvenejahtiin saatiin täydennystä. Osasto Väinämöisestä saatiin miinalaiva Riihilahti apuun. uusi strategia oli paljastaa sukellusvene kahden laivan voimin, hyväksikäyttäen laivojen kuuntelulaitteita.

Sota, sotakuvat, sotakuva, SA-kuva, War, Warpicks,
Sota, sotakuvat, sotakuva, SA-kuva, War, Warpicks,

Kuuntelulaitteilla suuntiminen oli turhaa puuhaa tällä kertaa, koska ei saatu minkäänlaista äänihavaintoa. Pitkän odottelun jälkeen alkoi tapahtua. Kuuntelija oli kuullut äkkiä rajun äänen kuulokkeistaan. Ääni oli niin kova, että hän oli tempaissut kuulokkeet välittömästi korviltaan. Nyt laivat ajoivat Riihilahden opastuksella täyttä vauhtia eteenpäin. Syvyyspommeja pudoteltiin kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen metriin syvyytettynä. Edellä ajava Riihilahti pudotti syvyyspomminsa ensin. Huoli kasvoi takana tulevalla, koska he joutuisivat ajamaan syvyyspommien päältä. Riihilahden pommit eivät kuitenkaan räjähtäneet. Nyt Ruotsinsalmelta pudotettiin ne kaksi syvyyspommia, jotka osuivat kohteeseensa. 20-30 metrin ilmakuplia nousi merenpohjasta kohti pintaa, tämä oli merkki osumasta. Lisäksi alkoi näkyä valtavat määrät öljyä meren pinnassa. Näytettä merestä sangolla otettaessa, tuli sankoon enemmän öljyä kuin vettä.

Kontiovaara: Kesällä 1944.
Pielisjärvellä Heinäkuussa nähtiin merkkejä desanteista. Lentokoneesta oli pudotettu muona ja tarvike torpedoja laskuvarjoilla, ja nämä laskuvarjo pudotukset näkyivät kyläläisille.
Heikki Silvannoinen ilmoitti nähnensä Suomunjärven rannoilla poljettuja uria peräti kolme kappaletta. Vihollisen kaukopartiomiehet olivat liikkeellä tuhotyöt mielessä. Se oli pelottava tieto kylän asukeille. Asut kaukana korpien keskellä, vihollissotilaiden liikehtiessä ympäröivissä metsissä.
Olivat ampunet desantit Lieksalaista autoa joka oli kuljettamassa hillaa. Muutama Suomalainen ruumis oli jäänyt tieposkeen lojumaan ja oli myös haavoittuneita. Seuraava yö oli kauhujen yö. Ryssän partio vieraili Lakiahossa ja Aaltolassa, ryöstäen taloista kaiken ruoka ja vaatetavaran. Onneksi talonväki oli paennut metsiin ennen hyökkäystä, koiran varoittaessa haukunnallaan ja levottomuudellaan talonväkeä.
Asukkaat lähtivät evakkotaipaleelle Kontiovaaran kaupalle, joka sijaitsi viiden kilometrin päässä. Muutaman päivän siellä oltuaan alkoi väki palailla takaisin koteihinsa, koska desanteista ei ollut tullut uusia havaintoja. Oli pakottava tarve tehdä rästiin jääneitä töitä, ja heinähommat nyt tärkeimmät. Kallionlammin paikkeilla ottivat yhteen Suomalaiset sotilaat desanttien kanssa, ja tämä tapahtui paria päivää ennen rauhan tuloa. Lisäksi Kontiovaaran tiellä väijyksistä ampuivat desantit Suomalaisia sotilaskuorma-autoa, joissa oli sotilaita kyydissä. Suomalaisia kuoli ja haavoittui yli kymmenen.
Tuli sitten rauha ja aseet laskettiin puolin ja toisin, tosin desantit ne jatkoivat omaa hävitystyötänsä vielä pitkään.
Riihivaaran talossa joka sijaitsi pari kilometriä maantiestä, tapahtui hävitystyö desanttien toimesta.
Onni Mustonen joka oli talon poika, oli parasta aikaa lomalla kotonaan. Hän oli juuri Hangasjärvellä, kahden kilometrin päässä kotoaan, kuullessaan konepistoolin sarjoja. Kiireen vilkkaa Onni lähti kohti kotiaan, ja matkalla tuli yllättäen vastaan koira ja sen perässä vihollisen desantteja. Karkuun oli lähdettävä vikkelästi, jos oman hengen meinasi säästää.
Metsässä hetken kierreltyään hän palasi kotiinsa ja kohtasi ikävän näyn. Kaikki talossa olleet ihmiset oli ammuttu, lattialla he nyt makasivat useiden luodin reikien peittäessä heidän ruumiitaan.
Anni Mustonen, vanhaemäntä, Maire Kortelainen. Vuokralaiset, Helmi ja Heikki Penttinen kuolivat.Penttisten yksivuotias tytär löydettiin elossa ja toimitettiin Suomalaisten sotilaiden toimesta sairaalaan jossa hän kuoli. Suomalaisten sotilaiden partio johon kuului kuusi miestä, olivat olleet hyökkäyksen sattuessa parin kilometrin päässä talosta, eivätkä olleet kuulleet laukauksia.
Huhut kertovat että Suomalainen partio olisi nähnyt koko tapahtuman, mutta eivät olleet tohtineet puuttua asiaan, koska oli solmittu rauha.
Tapauksen jälkeen asetettiin taloihin sotilasvartiot. Viikon päivät saivat asukkaat rauhassa tehdä askareitaan. Aatu ja Stiina Saastamoinen ajoivat hevosella kohti Kontiovaaran kauppaa, kun tapahtui räjähdys hevosen alla. Hevonen oli astunut miinaan, kaatuen kohta maahan, suolien valuessa ulos.
Luulivat Stiina ja Aatu käsikranaatin räjähtäneen hevosen alla. Mäkikankaan kämpillä oli sotilaita jotka tulivat tarkastelemaan tilannetta. Käsikranaatin heitosta heille Vanhukset puhuivat. Rissasen Kalle näki samalla paikalla jonkun miehen kyykistelevän tienlaidassa ja hälyytti sotilaat paikalle. Luutnantin johdolla lähti ryhmä sotilaita tarkastelemaan tilannetta. Rissanen pyöräili edellä, luutnantin ja muiden seuratessa häntä. Kohta kuului voimakas räjähdys ja Luutnantti lensi puiden latvojen yläpuolelle mätkähtäen kuolleena maahan. Ei siitä miehestä paljoa ollut jäänyt jäljelle, pelkkä yläruumis. Luutnantin vaateriekaleita oli puiden oksilla näkyvillä vieläkymmeniä vuosia.
Keskitiellä kävellyt kersantti kuoli, mutta Luutnantin oikealla puolella kävellyt sotamies selvisi haavoittumisella.
Tämä Suomuntien oli miinoitettu noin viikko sen jälkeen kun rauha oli solmittu.
Lähde: Kansa Taisteli N:o 8 1974

Poliikonstaapeli Toivonen ja emäntä Parila paikalla, jossa desantti Taub antautui. Sääksämäki, ""Parila"" Kiikala 1941.06.20
Poliikonstaapeli Toivonen ja emäntä Parila paikalla, jossa desantti Taub antautui.
Sääksämäki, “”Parila”” Kiikala 1941.06.20
Pidätetyn desantin ammuksia. Sääksämäki, ""Parila"" Kiikala 1941.06.20
Pidätetyn desantin ammuksia.
Sääksämäki, “”Parila”” Kiikala 1941.06.20

Lipola 1942
Talvisodassa Suomi menetti alueita neuvostoliitolle. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1942 pääsivät evakot palaamaan kotiseudulleen.
Puutetta oli kaikesta, mutta siltikin pärjättiin. Impi Kallioisen isä kaipaili tykin hylsyä, josta tekisi karbiidilampun.
Hänen vaimonsa löysi hylsyn marjastusreissullaan. Metsässä se hylsy makasi marjamättäällä. Olivat varoitelleen tälläisestä tavarasta sotilashenkilöt, älä koske mihinkään sotatarvikkeeseen jos vastaan tulee. Marjastaja hiukan ihmetteli hylsyn painoa, mutta kantoi sitä koko päivän, välillä kopassa ja joskus kainalossaan.
Meinasi jo hylsy lentää metsään takaisin, oli siinä niin kova kantaminen. Sisulla se kuitenkin tuli kotirappusille asti.
Mies oli vastassa ja järkyttyi nähdessään “hylsyn” Sehän on suutari, räjähtämätön kranaatti! Kranaatti tuhottiin sotilaiden toimesta. Pellolle kaivettiin kuoppa ja kranaatti sinne, risuja päälle ja tulta perään. Kohta kuului valtava jyrähdys ja kranaatti oli tuhottu.
Lähde: Kansa Taisteli N:o 6 Vuodelta 1974.

Vuosalmi: helmikuun loppupuoli. Talvisotaa oli käyty jo kuukausikaupalla ylivoimaista vihollista vastaan.
Keinot olivat monet panssareiden torjunnassa, kun ei ollut kättä pidempää käytössä.
Eräät miehet keksivät keinot! Ammutaan panssarivaunun pikakiväärin piippuun Venäläisillä panssariluodeilla. Matkaa oli 80-90 metriä, mutta yritettävä oli. Pystykorvakivääri hyvän ampujan käteen ja patruunat lentoon. Panssarin pikakiväärin piipun ollessa sivusuunnassa alkoi tarkkuusammunta Suomalaisten poteroista. 3-4 miestä teki työtä joka tuotti lommon piippuun, ja panssarin pikakivääri vaikeni. Pikakiväärin vaiettua oli hyvä aika hyökätä kasapanoksen ja polttopullon kanssa tuhoamaan vaunu lopullisesti. Kasapanoksella/ polttopullolla jos yrittää vaunua tuhota, täytyy päästä lähietäisyydelle.
Kasapanos oli itse tehty, laudanpalaan sidottuja 200g trotyylipala kappaleita. Kasapanoksen sytytys tapahtui aikatulilangalla johon raapaistiin tuli. Polttopullo oli toinen tehokas tankin tuhooja jos se osui ilmanottoaukkoon, josta tulimeri levisi hetkessä tankin moottoriin ja sisätiloihin.
Tankin tuhoaminen kasapanoksella/ polttopullolla oli rohkeiden miesten hommaa. Kuvittele tilanne jossa luoteja syöksevä teräshirviö jyrisee ja polkee telaketjuillaan sinut muusiksi. Huonohermoiset taistelijat menettävät hermonsa ja pakenevat suin päin pakoon. Tankki on kuitenkin pysäytettävä. Kunnia kuuluu niille rohkeille tankintorjujille jotka omasta hengestään välittämättä ryntäsivät kohti tankkia tuhoten sen polttopullolla tai kasapanoksella.
Tuhotun tankin pikakiväärissä oli nähtävillä 3 luodin tekemää jälkeä joka oli tehnyt aseesta käyttökelvottoman.
Talvisodan taistelut olivat ankaria Suomalaisille, joiden varusteet olivat puutteellisia ja Venäläisten miesylivoima murskaava.

Kansa Taisteli: N:o 3 1975 Sotakuva, sotakuvat, SA-kuva, War, War picks,
Kansa Taisteli: N:o 3 1975 Sotakuva, sotakuvat, SA-kuva, War, War picks,

Tykki saattaa aiheuttaa vammoja ja kuolemia sen käyttäjille. Tykkivaurio, eli putkiräjähdys johtuu useimmiten tykin piipun kulumisesta.

Suomalaisen tykistön kirjavuus eri tykkimalleinensa asetti huollolle lisäpaineita. Eri tykkimallit käyttivät erilaisia ammuksia. Kävi eräälle patteristolle huono tuuri, juuri kun olisi kipeästi tarvittu tykistön tulta vihollisen niskaan.
1200 ammusta oli saapumassa, mutta niistä puuttuivat kartussit. Kartussit ovat ruutipanoksia. Suomalainen pakkaa koko tykinammuksen samaan laatikkoon kaikkine osineen, mutta tässä tapauksessa oli kyse Englantilaisesta tuotteesta jonka ammuksen osat olivat eri laatikoissa. Kartussit olivat autokolonnan viimeisenä ja Ryssä tuhosi neilmasta käsin.( Tapahtui Talvisodassa)

Kuuden hehtaarin (200x300m) alueelle tykillä keskitetysti ampuen. Mikä on tuhovaikutus? Minuutin tuli-isku tekee pahaa jälkeä useiden patteristojen yhteistulella. 950 kevyttä kranaattia (3-4 tuumaa) 720 raskasta kranaattia (6 tuumaa) Keskimäärin räjähtää yksi kranaatti jokaista 36.a neliömetriä kohti. (6×6 metriä)
Räjähdysainetta koko satsissa on 9 tonnia, teräksen määrän ollessa 31,5 tonnia.
Tuolla alueella kaikki sotilaat kuolevat ja panssarivaunut ja muu materiaali tuhoutuu täysin.

Tykin putkiräjähdys, War, warpicks, sotakuva, sotakuvat, SA-kuva, Jatkosota
Tykin putkiräjähdys, War, warpicks, sotakuva, sotakuvat, SA-kuva, Jatkosota
Tykin putkiräjähdys, War, warpicks, sotakuva, sotakuvat, SA-kuva, Jatkosota
Tykin putkiräjähdys, War, warpicks, sotakuva, sotakuvat, SA-kuva, Jatkosota

Suomalaisen tykistön kirjavuus eri tykkimalleinensa asetti huollolle lisäpaineita. Eri tykkimallit käyttivät erilaisia ammuksia. Kävi eräälle patteristolle huono tuuri, juuri kun olisi kipeästi tarvittu tykistön tulta vihollisen niskaan.
1200 ammusta oli saapumassa, mutta niistä puuttuivat kartussit. Kartussit ovat ruutipanoksia. Suomalainen pakkaa koko tykinammuksen samaan laatikkoon kaikkine osineen, mutta tässä tapauksessa oli kyse Englantilaisesta tuotteesta jonka ammuksen osat olivat eri laatikoissa. Kartussit olivat autokolonnan viimeisenä ja Ryssä tuhosi neilmasta käsin.( Tapahtui Talvisodassa)

Kuuden hehtaarin (200x300m) alueelle tykillä keskitetysti ampuen. Mikä on tuhovaikutus? Minuutin tuli-isku tekee pahaa jälkeä useiden patteristojen yhteistulella. 950 kevyttä kranaattia (3-4 tuumaa) 720 raskasta kranaattia (6 tuumaa) Keskimäärin räjähtää yksi kranaatti jokaista 36.a neliömetriä kohti. (6×6 metriä)
Räjähdysainetta koko satsissa on 9 tonnia, teräksen määrän ollessa 31,5 tonnia.
Tuolla alueella kaikki sotilaat kuolevat ja panssarivaunut ja muu materiaali tuhoutuu täysin.

Paluu Karjalan maille: Venäläisten peräydyttyä vanhan Suomen rajoilta kohti itää Jatkosodan aikana, alkoi väki palata kotikulmillensa. Entisellä taistelutantereella oli jäänyt sotamateriaalia, miinoja, aseita,kranaatteja jne.
Poijankoltiaiset eivät malttaneet olla tutkimatta maastoa, etsien kaikkea mikä räjähtää.
Erään riihen nurkalta tuli esille penaalimiinan nurkka, poijan potkiskellessa maata. Yrittivät sitä räjäyttää paiskomalla suuria kiviä päälle, ei vain räjähdystä kuulunut. Neljätoistakesäinen Kalevi alkoi etsiä lähipellosta lisää miinoja. Lapionkärjellä tökkimällä peltoa ja kuullessaan onton tömähdyksen paljastui sieltä miina. 64 miinaa sieltä sitten löytyi! Tästä sitten sotilaspiirille kertomaan ja palkaksi sai vain kovaa huutoa ja rähinää, kun oli mennyt penkomaan hengenvaarallisia miinoja.
Lähettivät pioneerin raivaamaan miinoitusta ja huonosti siinä pioneerille sitten kävi. Molemmat jalat menivät poikki miinan räjähtäessä ja kuolo korjasi miehen sairaalassa. Ensimmäin pikakivääri löytyi puusta oksantyngästä roikkumasta ja kohta oli joka pojalla oma ase. Aseilla sitten ammuttiin tarkkuutta, patruunoista ei ollut pulaa koska niitä löytyi vähän joka puolelta maastosta. Kerran löytyi sorakuopasta kranaatti jonka vierellä lojui sytytin. Nuotio vain koko höskän päälle ja karkuun odottamaan räjähdystä. Sattui siinä lähistöllä olemaan sotapoika heilansa kanssa joka huomasi montussa palavan nuotion. Soturi alkoi tyttönsä kanssa kävellä kohti nuotiota, aikomuksenaan mennä
sinne lämmittelemään. Onneksi kranaatti kuitenkin räjähti ennen kuin soturiparka ehti mennä liian lähelle.
Oli siinä pojilla vaaralliset leikit sota-aikana Karjalan kunnailla.
Lähde: kansa Taisteli N:o5 1979

Luutnantti Soiri purkaa miinoja Pajasalmi 1941.06.24 SA-Kuva
Luutnantti Soiri purkaa miinoja
Pajasalmi 1941.06.24 SA-Kuva

Kansa Taisteli lehdet sähköisessä muodossa http://kansataisteli.sshs.fi/

http://kansataisteli.sshs.fi/files/Kansa_Taisteli_hakemisto_57_86.pdf

sota-ajan katsaukset: Talvisota, Jatkosota ja Lapinsota

Alla olevista linkeistä pääseet katselemaan Talvisodan, Jatkosodan ja Lapinsodan uutiskatsauksia. Puolustusvoimien Katsaukset: 93 filmiä sota-ajalta.

http://www.elonet.fi/fi/haku#/puolustusvoimain%20uutiskatsaus

http://www.elonet.fi/fi/haku#/puolustusvoimain%20katsaus