Avainsana-arkisto: Muikkupuron laavu

Pyhätunturi-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017

Pyhä-Luosto Kansallispuisto-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017.

Lähdemme Nokialta Perjantaina matkaan.

Lauantai 1.7.2017
Lappajärvellä olemme yötä, aamulla Klo 8:00 saamme itsemme lähtökuntoon kohti Pyhätunturia. Matkaan menee kahdeksan tuntia.
Saavumme Pyhälle Klo 16:00 ja menemme vuokramökille joka sijaitsee kymmenen kilometriä Pyhätunturin hiihtokeskuksesta kohti (Kiimaselkä) Luostoa. Retkikartta: Majoituspaikka
Kannamme tavarat mökkiin ja alan paistamaan kanasuikaleita. Ruuan jälkeen on aika suunnitella illan vaellusreissua. Kello käy jo kohti kuutta kun saavumme Pyhän luontokeskuksen pihaan ja lähdemme kävelemään luontopolkua pitkin kohti Tunturiaapa suota kohden.

Tunturiaapa suo

Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tiaislaavu
Lintutorni
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Lintutorni

Retkikartta: Pyhä-Luosto Kansallispuisto Luontokeskus

Huikea suonäkymä avautuu laavulta eteemme

Lämmintä on +19 astetta ja aurinko paistaa pilvenraosta. Muutama hyttynen yrittää työntää imukärsäänsä etelän ihmisen ihoon, mutta se ei matkantekoa pahemmin haitanne.
Tämä luontopolku on päällystetty murskeella, ollen tasainen ja helppo kulkea. Hetken kuljettuamme saavumme laavulle joka on suon laidassa. Hienoon paikkaan on laavu rakennettu, josta saa tulistelija tutkia suuren suon monimuotoista elämää. Laavulta johtaa pitkokset suon keskustaa kohti lähteeseen, jossa raikas ja kirkas vesi pulppuaa maan pinnalle odottaen kulkijan kuksan kuopaisua. Retkikartta: Tunturiaapa suo

Veden tarvetta meillä ei nyt ole, joten jatkamme matkaamme Suon reunaa, kohta koukaten takaisin  pitkille pitkospuille jotka vievät meidät keskelle upeaa ja värikylläistä suota. Keltavästäräkki laulaa
lurittelee istuen näreen päässä vältellen kuvaajan kameraa.Täältä löytyy myös lintutorni jonne kiipeämme. Kyllä avautuu mahtavat maisemat täältä tornista. Suoraan edessä näkyy saareke keskellä suota, jossa kasvaa mäntyjä. Tätä suota riittää kilometreittäin poikittaissuunnassa.
Takaa taas avautuu näkymä karulle kivikkoiselle Pyhätunturille.
Poikkeamme vielä Isokurun reitille ja kuljemme hetken matkaa kurun pohjalla. Käännymme kuitenkin takaisin päin, koska kello on kohta kahdeksan.
20:15 Olemme taas luontokeskuksen pihassa. Iltareissu oli sään puolesta hyvä. Tähän pieneen retkeen mahtui taas monimuotoista luontomaisemaa, kuruista suohon ja kumpuilevaan kangasmetsään.

Sunnuntai 2.7.2017

Lähdemme vaeltamaan kohti Noitatunturia 

Yöttömän yön aurinko sekoittaa unirytmit täydellisesti. Vaimo herää jo neljältä aamulla, enkä minäkään saa unen päästä enään kiinni, auringon paistaessa suoraan makuuhuoneen ikkunasta kasvoihin. Ikkunassa on verhona pelkkä läpinäkyvä harso.
Nousen pariksi tunniksi ja jatkan unia taas muutaman tunnin. Päivästä näyttää tulevan lämmin ja aurinkoinen. Autolla on taas ajettava 10 km matka luontokeskuksen maisemiin, josta lähdemme vaeltamaan Noitatunturin reitille. Noitatunturi on Pyhä-Luoston Kansallispuiston
korkein kohta. Vaelluksen aloitamme hotellin parkkipaikalta johon jätämme auton. Alkumatka on helppoa tasoitettua polkua. Kivikkoinen ja juurakkoinen polku alkaa luontopolun ja Noitatunturi reitin polkuristeyksestä. Retkikartta: Noitatunturi

Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä!

Matkanteko alkaa hidastua, ollen pari kilometriä tunnissa. Täytyy olla tarkkana katsoen polkua ja hakea jalalle turvallista kohtaa kivikossa, ettei käy köpelösti ja lekoa turvalleen kivikkoon.
Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä! On siinä joku nainenkin harhailemassa ja etsimässä kadonnutta polkua. Maalimerkitty puu oli kaatunut ja se oli harhauttanut retkeilijät totaalisesti.
Polku löytyy ja tästä pienen lammen rannan tuntumasta löytyy Oravalammen laavu. Retkikartta: Oravalammi

Laavun jälkeen joudumme ponnistelemaan kovasti polun jyrkkyyden vuoksi. Joissain kohdin pystyy kädellä koskettamaan maata suorana kulkiessa. Hiki valuu noroina
ja kastelee paidan selkämystä. Näin selkeällä ja aurinkoisella kelillä myös maisemat avautuvat upeina.

Tuolla näkyy Luosto!

Selän takana näkyy Tunturiaapa joka on suuri suoalue, jonka keskelä seisoo lintutorni. Märässä kelissä tämä reitti olisi todella haastava taivaltaa, kivikkoisuuden vuoksi. Vaikka nyt on kuiva keli, niin saa olla todella tarkkana minne vaelluskenkänsä polulla asettaa.
Sumuisella kelillä kannattaa jättää reitti väliin, koska polkua ei tunturiosuudella näe. Harvakseltaan näkyy keppejä joissa maalimerkintä, mutta niitä ei huonolla kelillä eroita.
Nyt ollaan kiivetty 538,6 metriä merenpinnasta! Tuolla näkyy Luosto (514,2 metriä) Lähdemme laskeutumaan mutkittelevaa polkua alas päin. Tässä on pientä irtokiveä, kuin kuulalaakereita jalan alla.
Nyt olemme Kuorinkikurun päässä, Annikinlammen tuntumassa, jossa on kaistale lunta. Tuossa pääsisi hiihtelemään jos olisi sukset matkassa! Lumen määrää ihmetellessä iskee mäkäräisten parvi kimppuun. Täytyy turvautua hajuttomaan hyttysmyrkkyyn. Retkikartta: Lunta tunturilla

Pyhänkasteen putouksella väkeä riittää

Poikkeamme pienelle lammelle taukoa pitämään. Kirkasvetinen lampi jyrkkien kallioiden keskellä lähellä Annikin lampea. Täältä Löytyy hieno kivinen pöytä johon on hyvä laskea tee ja kahvikupposet.

Retkikartta: Tauko lammen rannalla

Kahvivesi löytyy selän takaa lammesta. Kaasukeitin pohisee ja kohta pannusta nousee
kuuma höyryävä kahvin tuoksu. Tauon jälkeen matka jatkuu kohti Isokurua. Mustikankukintoja näkyy valtavasti tällä reissulla. Mahtaako olla riittävästi pölyttäjiä liikkeellä, jotta sadosta tulisi runsas?

Retkikartta: Karhunjuomalampi päivätupa
Karhunjuomalammin päivätupa on tuolla edessä näkyvissä, jonka pihapiiristä löytyy myös kaksi laavua ja vessat. Pyhänkasteen lampi ja Isokuru ovat seuraavat nähtävyydet. Ennen näitä, katselemme Uhriharjun katselulavalta alas kapeahkoon rotkoon. On jylhää ja karua maisemaa!
Tässä kohtaa ei saa poiketa polulta, koska nyt ollaan rajoitusosa alueella. Muutamat satametriset kävelyä ja pääsemme laskeutumaan pitkät palat portaita rotkolaaksoon. Retkikartta: Pyhänkasteen putous
Pyhänkasteen putous purkaa vesiä korkealta kallion päältä. Lauma turisteja katselee näkymää penkeillä istuen. Helppo on kulkea tätä rotkolaaksoa, koska tänne kurun pohjalle on rakennettu leveä kulkuväylä lankuista. Kurun pohjalla on muutama pieni lampi ja tietysti valtavat määrät kiveä. Nousemme vielä Isokurun kodalle/laavulle pitkät jyrkät portaat ja jatkamme tästä Pyhä-Luosto kansallispuiston lähtöportin kautta hotellin parkkipaikalle.

Käydään vielä ennen saunaa( 18:30)kävelemässä pieni lenkki tästä mökin pihasta. Huttujärven tien parkkipaikan opaste taululla käymme kääntymässä. Noin 20 kilometriä tuli tänään talsittua maastossa ja se kyllä tuntuu jaloissa. Retkikartta: Iltalenkin päätepiste

Maanantai 3.7.2017

Kello on noin 11:00, kun astelemme reppuinemme parkkipaikalta kohti metsää. Auton jätimme parkkiin Moitaselän lähellä olevalle parkkipaikalle. Retkikartta: Auton parkkipaikka

Puolipilvistä, +21 astetta ja poutaa näyttää keli tänä päivänä. Suuntaamme vaelluskenkämme Rykimäkurulle. Rykimäkuru on rotkolaakso joka on maankuoren repeämä. Retkikartta: Rykimäkuru laavu
Pyhäkuru ja muut kurut ovat syntyneet jääkauden sulamisvesien voimasta. Reitin virallinen lähtöpiste on Rykimäkeron pysäköintialue, mutta nyt menemme tätä kautta.
Heti ensi metreillä lauma mäkäräisiä iskee voimalla kimppuun. On laitettava myrkyt naamaan, niskaan ja käsiin. Ei ihan joka paikassa ole näin paljon syöpäläisiä ilmassa kuten nyt tässä paikassa. Reitti on aluksi tylsähköä kärrypolkua parisen kilometriä, muuttuen sitten latu-uraksi.
Pyhän Astelin latuopastepisteeltä jatkamme matkaa Kuukkelin vuokratuvalle. Retkikartta: Kuukkelin vuokratupa

Tupa on tyhjä retkeilijöistä ja pidämme tässä pienen tauon. Kapeahko matala Pyhäjoki virtaa hirrestä rakennetun tuvan vierestä työntäen kirkkaita vesiä kohti Pyhäjärveä.
Tämä reitti on helppokulkuista, koska etenemme hiihtouralla. Saapuessamme Rykimäkurun rotkolaaksoon, taivaalla näkyy muutamissa kohdin synkän tummia pilvimuodostelmia jotka kuitenkin kiertävät meidät sopivasti eikä sade pääse kastelemaan. Täältä löytyy Rykimäkurun laavu, jossa näkyy
olevan pariskunta tulilla. Tänne tulee myös esteetön reitti (700 metriä) Rykimäkurun parkkipaikalta.
Seuraava etappi on Rykimäkeron kodalle, jonne on matkaa tästä 1.5 km. Lampivaaran ametistikaivos ja laavu tuolla edessä jo näkyy. Retkikartta: Ametistikaivos Lampivaaralla

Tässä hetkeksi reppu pois selästä ja jalkojen lepuutus istumalla. Turisteja pyörii ihan haitalle asti kaivoksen pihassa, joten heitämme reput selkään ja jatkamme
matkaa Pyhälammen päivätuvalle. Samasta paikasta löytyy myös laavu jossa keittelemme kahvit ja teet. Bilteman poltin pääsee taas kiehauttamaan vedet. Ei ole tullut ketään vastaan tänne laavulle tultaessa. Meidän jäljessä tulee nainen suuri rinkka selässä taluttaen pientä koiraa hihnasta. Retkikartta: Pyhälampi päivätupa
Hän käy täydentämässsä vesivarastojaan ja häipyy kohti päivätupaa meidän jäädessä nautiskelemaan repun antimista.
Pienen lepotauon jälkeen jalka nousee kevyesti hetken aikaa. Ylitämme Pyhäjoen siltaa pitkin ja jatkamme Pyhäjoki opastusviitoille joka on lähellä Kuukkelin vuokratupaa. Tästä lompsimme samaa reittiä takaisin autolle.

Maastopyöräilijä tulee vastaan
Kuukkeli päivätupaa 100 metriä
Pyhäjoki silta
Nokipannu Pyhäjoen sillalla
Pyhä-Luoston kansallispuisto Kuukkeli päivätupa
Pyhä-Luoston kansallispuisto Kuukkeli päivätupa

Rykimäkero laavu

Pyhä-Luoston Kansallispuisto. Pyhälampi laavu
Ametistikaivos
Ametistikaivos
Pyhälampi päivätupa
rykimäkero kota
Rykimäkuru

Rykimäkuru
Rykimäkuru
Rykimäkero kota

 

 

 

 

 

 

Hossa 4.7.2017 Tiistai

 

Tänään Tiistaina lähdemme Pyhätunturilta Hossan Kansallispuistoon. Sää on Pyhällä lähes helteinen (+22) Tulemme Hossan Lumo leirintäalueelle kahden aikaan iltapäivällä. Majoitumme mökki numero kahdeksaan. Retkikartta: Värikallio Kalliomaalaukset
Ensin tavarat autosta mökkiin ja kotvan kuluttua alkaa ruuan valmistus.
Iltapäivän retkeilykohde löytyy Värikalliolta. Hosssan värikalliolla harrastettiin kalliomaalausta 3500-4500 vuotta sitten. Nämä maalaukset löydettiin vasta 1977. Retkikartta: Lihapyörre parkkipaikka
Reitin aloitamme Lihapyörteen parkkipaikalta, suuntana Mieskallionvaara. Alun maisema on tyypillistä Hossan mäntykangas maastoa joka on tässä kohden helppokulkuista.
Nyt seisomme hienolla näköalapaikalla josta avautuu näkymä Värikallion suuntaan Somerjärvelle. Tästä on kaksisataa metriä matkaa värikallion taukopaikalle jonne on rakennettu
hieno katos tulipaikkoineen. Somerjoen ylittävällä uudella sillalla on mukava kuunnella virtaavan veden ääntä. Tässä näkyy vanhaa uittoperinne jäännettä. Kalliomaalauksille on matkaa enään muutama hassu askel. Retkikartta: Uiton jäänteitä
Tämä Uusi metallinen ponttoonisilta kyllä kestää isältä pojalle, on meinaan sen verran tukevan näköinen tekele. Kuvaa on monen näköistä kallionpintaan taiteiltu puna ja keltamultamaalilla. 61 erilaista kuviota on
löydettävissä, mutta se vaatisi jo tarkempaa tutkimista ja enemmän aikaa jos nämä kaikki haluaisi löytää. Keli on taas kelvollinen vaeltaa ja retkeillä Suomen kauniissa luonnossa. Olemme reissun puolessa välissä ja lähdemme palaamaan takaisin autolle. Polku
kulkee harjulla Somerjokea seuraillen, joka virtaa laiskan näköisesti kohti Ala-Ölkkyä. Ala-Ölkyn laavulla puskista pölähtää parvi hyttysiä ja mäkäräisiä. Siellä ovat kytänneet
vaeltajia ja nyt luulevat saavansa kunnon veriaterian. On pakko liikahtaa liukkaasti eteenpäin ettei sääsket tule ihan iholle imukärsällänsä kutkuttelemaan. Tästä polku kääntyy Pitkäsuvantoa seuraten kohti Lihapyörrettä.

5.7.2017 Keskiviikko

Tänään sataa vettä! Heräsin ennen kahdeksaa sateen rummuttaessa mökin kattoa. Helteiset kelit ovat toistaiseksi ohi. Täytyy pohtia päivän vaellusretket huolella sateen vuoksi.Sadetakki ja sateenvarjo ovat tänään kovassa käytössä. Retkikartta: Iikoski

Suuntana Iikosken P-alue. Hossan luontokeskukselta matkaa koskelle reilu kilometri autolla. Sataa ropisee vettä ihan reilusti, mutta sehän ei pahemmin retkeilijää hidasta.

Kaivan sateensuojakseni suuren punavalkoisen sateenvarjon joka antaa hyvän suojan kameralle sadetta vastaan. Ykkös vaeltaja on laittanut vielä sadetakin päällensä ja kannattelee

pienempää sateenvarjoa päänsä päällä. Tänään olen pukenut tuulipuvun housut jalkaani ja paksumpi takki on myös tarpeen, koska keli on hiukan kalsea.

Vallan erinomainen taukopaikka tämä Iikoski. Sateella pystyy tekemään ruuat katetussa keittiössä, jos siihen on tarvetta. Katselemme hetken kosken kuohuja joen ylittävältä sillalta. Aika matalalla vesi virtaa koskessa.

Mahtaakohan tästä päästä kanootilla ilman kiville ajoa?

Lähdemme kiertämään Iikoskenniemeä Torkonluikeaan päin. coretex vaelluskenkä kastuu varpujen osuessa kengän pintaan. Lätäkönsalmella harhailemme väärälle polulle, päätyen niemen nokkaan.

Ihan hieno niemenkärki, joten kyllä joskus kannattaa harhapolkujakin kulkea.

Ei näy muita kulkijoita polulla sadepäivänä. Tämähän kyllä meille sopii vallan mainiosti, koska eipä ole ylimääräistä hälinää ja hulinaa ympärillä.

Torkonluikean nuotiopaikalta ylitämme virran siltaa pitkin ja jatkamme hakoharjua pitkin luontokeskukselle päin. Huosivirran tulipaikalla on sininen teltta pystyssä.

Ylitämme Huosivirran maantiesillan ja suuntaamme kulkumme Huosiharjulle. Näkyy täällä olevan paljon kelopuita ja järvinäkymää molemmin puolin harjua. Taivallamme vielä palan luontopolkua ja kohta olemmekin Iikoskelle

vievällä tiellä.

17:30 olemme taas retkeilemässä iltareissulla. Ajelemme Hossalaislammen P-alueelle ja lähdemme tutustumaan Muikkupurolle. Tänne on tehty kapea tie jota pitkin pystyy kulkemaan

pyörätuolilla. Helppoa tallustaa tasasta siloteltua polkua. Matka taittuu nopsaan Muikkupuron laavulle jossa näkyy olevan nuori pariskunta tulistelemassa. Retkikartta: Muikkupuro laavu

Hienolla paikalla on laavu! Iso-Valkeaisesta virtaa matala mutkitteleva kristallinkirkas mutkitteleva puro kohti Keski-Valkeisjärveä. Tarkoituksenamme oli kiertää Iso-Valkeainen järvi, mutta järven kiertävä polku on vähän käytetty kostea, korkeiden kanervien reunustama ura, emmekä lähde märin kenkinemme taipaleelle.

6.7.2017 Torstai
Julma Ölkky on suomen suurin kanjonijärvi. Ölökyn Ähkäsy reitti kiertää tämän kolmen kilometrin pituisen järven ympäri. Tämän vuoden puolella on rakennettu riippusilta Ölkyn kanjonin yli. Retkikartta: Julma Ölkky
Riippusilta lyhentää turistien patikointimatkaa ja suurin osa kulkee tämän lyhyemmän reitin kautta. Reittiä on kohennettu pitkospuita lisäämällä ja polkua tasattu soralla.
Vuonna 2013 kävimme viimeksi Ölkyllä yhdistetyllä veneretki ja vaellus reissulla. Veneestä jäimme pois järven päässä ja jatkoimme siitä kävellen takaisin.
Suurin muutos maisemaan on luonnollisesti tuo riippusilta. Ei tuolloin ollut myöskään polkua sorastettu ja tasoiteltu turistin jaloille sopivaksi. Myös suuri muutos on tapahtunut ihmisten määrän räjähdysmäisenä kasvuna
Ölkyn reitillä. Vastaantulijoita on jo ihan ruuhkaksi asti! Jos kaipaa luonnon rauhaa ilman hälinää, niin silloin kannattaa mennä jonnekkin muualle retkeilemään.
Ajamme autolla Ölkyn parkkipaikalle jossa näin aamutuimaan on jo autoja aika paljon. Sää on kolea, harmaan pilvimassan roikkuessa alhaalla. Lämmintä on +7 astetta pilvien pudotellessa tihkuvaa sadetta.
Kierrämme Ölökyn Ähkäsy reitin ja pääsemme kulkemaan heti soralla tasattua polkua joka lähtee kioskin oikealta puolelta.
Muut kulkijat näkyvät menevän toiselta suunnalta, mutta kierrämme polun tähän suuntaan kuten aiemminkin olemme kiertäneet. Polkua on paikoitellen siirretty kulkemaan tasaisemmilta ja helpommilta paikoilta.
Vanha polku oli paljon mielenkiintoisempi ja haastavampi kulkea!
Komeat on maisemat täältä korkealta kallion päältä! Viisikymmentä metriä on kallioseinämällä parhaimmillaan korkeutta, samoin on järvellä syvyyttä. Kaksi miljardia vuotta sitten maa halkesi muodostaen tämän upean kanjonijärven.
Työmiehet uusivat polun kosteimmille paikoille pitkospuita ja näkyvät viettävän kahvipaussia kivillä istuen. Kengät ja varpaat saavat kosteutta ja märkää yllin kyllin märkien varpujen
ohi kävellessä.
Juurakot ja kivet ovat liukkaita ja on oltava tarkkana minne kengänpohjan polulla iskee ettei käy köpelösti ja tuuskahda nenälleen polunvarteen.
Tihkusade haittaa kuvaamista, koska kameran linssi saa vähän väliä sadepisaroita, vaikka yritän suojata kameraa sateenvarjolla. Puolenvälin paikkeilla tulemme riippusillan maisemiin. Aika jyrkkä on laskeutuminen tältä puolelta
riippusillalle. Käymme kyllä sillalla, mutta vasta takaisin tullessa sen toiselta puolelta. Komea on uusi silta Ölkyn yli! Ihmisiä kulkee sillalla ja tulevat tänne päin.
Sillan jälkeen polku hiljenee turisteista, on vain hyttyset ja ajoittainen tihkusade seurana.
Riippusillan tuntumassa on Sitkansola jonka pohjalla virtaa tummavetinen puro keräten vetensä läheisiltä soilta. Täältä ylhäältä on hieno näkymä alas purolle ja sitä tässä hetken katselemme. Ölkyn perän laavulla on porukkaa purkamassa telttaansa ja näyttää olleen aika
kostea yö. Laavun itäreunalla kalliot nousevat pystysuorina korkeuksiin tavoitellen taivasta. Alamme kävellä hieman lahonneita pitkospuita kohti suota, ja Ölkyn puron ylittävää siltaa, jonka vesi virtaa kaukaa Ölkyn suolta tänne.
Hieno suopätkä kallioseinämien keskellä, vesinorojen tippuessa pitkin kalliota alas suomättäisiin. Suolta kiipeämme jyrkän mutkittelevan vettä valuvan kivikkoisen polun ylös kallion päälle ja jatkamme matkaamme vaativalla polulla.
Tällä puolella kanjonia on muutama näköalapaikka varustettuna katselulavalla. Ölkyn Ärjä näköalapakalla silmä lepää ja mieli rauhoittuu katsellessa alas laakson maisemia.
Kohta on aika kaivaa repusta kaasukeitintä ja pitää pieni hengähdystauko. Korkealla kallioiden päällä syömme, lepäilemme ja tietysti tallennan parhaat maisemat ja näköalat kameran kennolle.
Vasemmalla puolella näkyy Julman Ölkyn uusi riippusilta. Laskeudumme jyrkät ja liukkaat porrasaskelmat, jotka ovat vielä osittain keskentekoiset. Kävelemme sillan toiseen päähän ja sieltä taas takaisin reitille. Turisteja kuljettava
vene saapuu juuri parahiksi sillan alta ja pääsen kuvaamaan videolle veneen kulun. Tästä on enään muutama hassu kilometri matkaa Ölkyn parkkipaikalle. Kengät alkavat olemaaan jo litimärät mutta eipä se pahemmin matkantekoa haittaa.
Polun loppuosuutta on vedetty uudestaan, paikoin helppokulkuisemmalle kohdalle. Kylläpä on parkkipaikka täynnä autoja! Tulee mieleen mukavana muistona turistien vähäinen määrä vuonna 2013, kun kävimme Julmalla Ölkyllä yhdistetyllä vene ja patikkaretkellä.