Avainsana-arkisto: Hiking

Seitsemisen Kansallispuisto matkakertomus 21.4.2017

Retkivalmistelut

21.4.2017

Päätin lähteä retkeilemään Seitsemisen Kansallispuistoon  kevään kynnyksellä. Heräsin hyvissä ajoin seitsemän jälkeen. Näytti keli verraten hyvältä näin aamutuimaan. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja lämpömittari kuroitteli plus asteita.

Säätutkasta kun katsoin tilannetta, näkyi siellä kuurosateita tulevan! Nokialla alkoi tummat pilvet vyöryä järven päälle juuri kun aloittelin repun pakkaamista. Lunta sieltä taivaalta satoi ja hetken päästä taas vettä oikein kaatamalla. Kyllä sää on taas oikukas! Ylöjärven puolella aurinko paistoi.

Seitsemisen Kansallispuisto: Luontokeskus

Seitsemisessä aurinko paistaa

 Seitsemisen luontokeskuksen pihassa olin kymmenen jälkeen. +2 astetta näyttää mittari luontokeskuksen grillikatoksen seinällä. Retkikartta: seitsemisen Kansallispuiston luontokeskus

Kävin ensin luontokeskuksessa katselemassa ja ihmettelemässä luontovalokuvia ja täytettyjä eläimiä.Haen autosta täyteen pakatun repun(13kg) ja lähden Runokangas reitille, joka lähtee luontokeskuksen pihasta ja kiertää Pakkulakankaan ja Ahvenlammin sivua takaisin luontokeskukselle. Tämä polku on kahden kilometrin mittainen. Retkikartta: Runokangas reitin alku

Paikoitellen polku on jäinen ja märkä. Ahvenlammin takareunalla kaksi joutsenta nostelee pitkiä kaulojaan ollen jatkuvasti valppaina.Lampi on umpijäässä. Retkikartta: Joutsenet lammella

Otan Sony AX100E 4K videokameran laukusta ja yritän saada mahdollisimman heilumatonta videokuvaa joutsenista ilman jalustaa. Jalustaa en näillä reissuilla mukanani raahaa. Täytyy vain yrittää hakea erilaisia tukipisteitä käsille ja kameralle.

 Aurinko menee taas pilveen ja heti tuntuu ilma viilenevän. Välillä taas sataa hiukan rakeita, mutta parempi pieni raekuuro kuin vesisade.

Metsää seitsemisessä

 

 

Tuolta polun mutkan takaa ilmestyy kaksi koiraa. Tulevat nuuskimaan retkeilijää. Koirien perästä tallustelee mies, joka komentaa  näitä tulemaan luokseen. Kello kärkkyy jo yli kaksitoista kun saavun autolle. Tunnin verran sain aikaa kulumaan kahden kilometrin vaellukseen. Onneksi riittää valoisaa pitkälle iltaan, joten kiirettä ei ole.

Koveron torpalla on mukava keitellä teetä

Ajan autolla Koveron Kruununmetsätorpalle ja keittelen siellä teetä. Bilteman retkikeitin on nyt ensimmäistä kertaa käytössä. Retkikartta: Koveron Kruununmetsätorppa
Vähäinen vesimäärä kiehuu hetkessä, vaikka kova puuskainen tuuli sammuttaa liekin muutamia kertoja.(kaasun virtaus oli liian pienellä) Kuvauskalustona on kolme kameraa. Hero4 kameralla teen äänitukset pienen nappimikrofonin avulla. Sony 4K videokameralla kuvaan retken yksityiskohtia. Hero5 Black kamera on kiinni GoPro Karma gimbaalissa. Karma pitää kameran vaakatasossa kolmeen suuntaan. Karma gimbaalin yksi puute tulee esiin juuri äänessä! Kotelo peittää yhden kolmesta mikrofonista ja ääni kuuluu kuin kaivosta. Puutteista vielä sen verran mainitsen että, Karman ohjelmisto ei toimi toivotulla tavalla! Täytyy odotella ohjelmistopäivitystä Gopro insinööreiltä, koska esim horisontti joskus menee vinoon!

Koveron torppa: Seitsemisen kansallispuisto

Koveron kaivosta olisi saatavilla vettä, joka on keitettävä ennen käyttöä. En viitsi vinssata puolta litraa vettä jonka tarvitsen teehen. Kaivon kannella istuessani kurvaa volvo pihaan ja siitä astuu ulos nuorehko mies. Luulee minua metsähallituksen mieheksi, mutta pettyy kun olenkin vain tavallinen retkeilijä. Oli ilmeisesti sopinut tapaamisen Koverolle Seitsemisen huoltomiehen kanssa. Sen verran on keli kalsea että joudun kaivamaan fleece takin repusta ja laittamaan sen päälle.
Kello on käynyt jo yli yhden kun heitän repun selkään ja suuntaan takaisin autolle joka on Koveron parkkipaikalla. Yhden retkeilijä miehen näin kulkevan torpan läpi. Oli matkalla Liesijärven laavulle. Sanoin tulevani samaan paikkaan.
Ajan autolla Multiharjun P-paikalle ja suuntaan sieltä Aarnipolulle
Kello 13:38.

Jättiläispetäjät kurkottavat kohti korkeuksia Multiharjulla, kelopuiden reunustaessa polkua

Multiharjua kiertävä Aarnipolku on 1,8 km mittainen. Kuljen 0,7 km harjun itäistä polkua pitkin ja seuraavasta risteyksestä oikealle. Multiharjun aarnimetsä on suojeltu 1910. Vanhimmat petäjät ovat lähes 400 vuotta vanhoja kilpikaarnaisia jättiläispuita. Vanhoja metsäpalon jälkiä on havaittavissa suurten mäntyjen tyviosissa. Muutama suuri haapa kurkottaa korkeuksiin kuusikkovaltaisessa metsässä. Suuret kelopuut reunustavat polunvartta luoden maisemaan vanhan metsän ilmettä. Keloja on mennyt nurin, osan jäädessä konkeloon suurten kuusien kanssa. Maassa makaa kelopuita ja myrskyn kaatamia mäntyjä ja kuusia. tarjoten pieneliöille pesäpaikkoja ja elintilaa. Luonnontilainen metsä on paljon mielenkiintoisempi tutkimusmatkan kohde verrattuna talousmetsään.Retkikartta: Seitseminen Multiharju

Liesijärven laavulle on Multiharjulta 6 km taivallettavaa

Vastaan tulee polkuristeys. Harjun laitaa kulkemalla pääsee Koverolle ja oikean käden suunnasta löytyy polku joka vie kohti Liesijärven laavua. Karttaa ei minulla ole kädessä, muistin väärin polut ja lähdin Koveron suuntaan! Polkuristeyksissä on nähtävillä yleiskarttanäkymä, mutta siitäkin huolimatta kuljin hiukan harhaan, muutaman sata metriä ja huomasin virheeni. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja suunnata oikealle polulle. Pitäisi keskittyä enemmän siihen yleiskarttaan kuin hatariin muistikuviin jostain polun pätkästä.
Hikeä alkaa pukkaamaan paidan kostuessa hartioilta. 600 metriä on matkaa seuraavaan risteykseen josta jatkan suoraan kohti Haukilampi Pitkäjärvi suuntaan. Oikealle menevää reittiä pitkin pääsee myös Liesijärven laavulle(5,2km) josta tulen takaisin. Kello on 14:23 kun kuvaan suurta kelopuuta. Tästä ei ole pitkä matka Seitsemisjoen sillan polkuristeykseen. Joella on leveyttä pari metriä ja vesi on synkän tummaa, virraten verkkaisesti. Kello on 14:40. Haukilammelle 1.1km vasen suunta. Jatkan tästä oikealle Seitsemisjoen yli kohti Pitkäjärveä. Kyllä täällä risteyksiä ja polkuja riittää! Kaksisataa metriä ja taas tulee polkuristeys vastaan. Pitkäjärvelle on matkaa 1.4 km tästä vasemmalle, oikealle menevää polkua pääsee Tulusmäelle, suuntaan josta tulin.
Tämä on polku jota voi ajaa maastopyörällä Hirviharjulle ja siitä eteenpäin Pirkan taival reitistöä pitkin.
Pitkäjärven ja Tulusmäen suunnasta tultaessa puuttuu opasteet Haukilampi/Kovero reitistä., menee vain polku ilman kylttejä!
Tästä kohtaa neljäsataa metriä ja uusi risteys. Pitkäjärven kämpälle pääsee jatkamalla suoraan. Käännyn oikealla Tuulimäen suuntaan eteläkierros reitistölle. Kyltissä lukee Saari-Soljanen 6,2 km.
Tästä saa taivaltaa 2,2 km seuraavaan risteykseen. Nyt sitten tulee tämä risteys jossa joutuu vähän miettimään jos ei ole tarkkaa karttaa kourassa. Suoraan johtava polku on hiihtoreitti ja oikealle menevä polku menee Saari-Soljaselle ja Liesijärvelle.
Jos menee tuota hiihtoreittiä pitkin niin sitäkin pääsee Liesijärvelle, kunhan kääntyy oikealle polun tullessa tielle.
Kohta tulee tie vastaan josta Liesijärvelle on matkaa 1,7 km. Tätä tietä voi ratsastaa hevosella ja tietysti ajella maastopyörällä.
Jos tästä kääntyy oikean käden suuntaan niin vastaan tulee Liesilammi (1,4km) ja myös Liesijärven laavu.
Polku on mukavan pehmeä kulkea ja aurinko taas hetken paistaa. Saavun Liesijärven laavun maisemiin hiukan ennen neljää. Käyn kurkkaamassa polun vasemmalla puolella olevaa ladon raatoa ennen laavua. Lato makaa kyljellänsä rannan tuntumassa veden varassa.Retkikartta: Vanha lato

Liesijärven laavulla on tauon paikka

Seitsemisen Kansallispuiston monista laavuista yksi sijaitsee Liesijärven rannalla

Ylitän joen yli vievän sillan. Tästä on laavulle matkaa enään kaksisataa metriä. Jään hetkeksi katselemaan sillalle jokea ja maisemaa. Tämä joki laskee Liesijärvestä Liesilammin kautta Kettulammille josta se yhdistyy myllyn jälkeen Liesijokeen.Retkikartta: Liesijärven laavu

Savunhaju leijailee laavun nuotiopaikalta. Täällä on sama retkeilijä ruokailemassa johon törmäsin Koveron torpalla.
Alan valmistella omia ruokatouhuja kaivamalla repun sisältöä laavun makuualustalle. Kylmänväreet alkavat hiippailla kehoon, koska aluspaita on kostunut hiestä matkalla. Vedän Fleece takkia päälle ja etsin kaasupolttimelle sopivaa paikkaa.
Poltin temppuilee eikä tahdo luovuttaa kaasua tarpeeksi tehokkaasti. Liekki on keltainen ja lepattaa puolen metrin korkeudella. Kääntelen kaasupulloa mutta homma meinaa tyssätä heti alkuunsa. Vikahan selvisi kun aloin muistelemaan Bilteman käyttöohjetta kaasupullon käytöstä.
Kaasun käyttölämpötilan olisi hyvä olla +4 astetta tai yli. Onneksi aurinko lämmittää pulloa sen verran, että kohta alkaa kuulua tuttua kohinaa polttimesta ja vesitippa kiehahtaa hetkessä. Täytyy vain muistaa että kesäkeleillä kaasupullo täytyy pitää varjossa! Tuossa järven lahden laidassa kaksi joutsenta kyntää vettä, välillä työntäen pitkää kaulaa veden pinnan alle.

Joutsenet lipuu tyynessä rantavedessä

Heitän kiehuvaan veteen Semperin makaronia. Repusta löytyy pieni kylmälaukku jossa on valmiina tehty jauhelihakastike.
Kaikki muukin tarpeellinen, suolasta alkaen on mukana. Ruoka maistuu hyvälle, ja lisäksi teen kaksi leipää joihin sivelen reilulla kädellä voita ja parit siivut juustoa.

Liesijärven laavulla ruokatauko

17:00 näyttää kännykän kello, kun keittelen kupposen teetä laavulla. Kerään kamppeeni ja valmistaudun jatkamaan matkaa Multiharjun P-paikalle jonne on matkaa tasan 6 km. Kello on jo 17.30 ja on parasta laittaa suurempaa vaihdetta silmään tai muuten hämärä yllättää. Sammutan kytevän nuotion vedellä ja tarkistan ettei jäänyt omia tavaroita pyörimään ympäristöön.

Väsymystä ja hiertymiä jaloissa. Liesijoen mylly lähestyy

Nyt ei ole aikaa pyörähtää toisella tulentekopaikalla joka on tässä laavun lähettyvillä. Telttailualue, puuvarasto ja vessat löytyvät myös sieltä. Menee vielä alaselkä oikealta kramppiin noustessani laavun ritsiltä ylös. Koko pitkän päivän ollut reppu selässä ja lienee näin äkkiseltään selkä tottumaton pitkiin reissuihin.
Ennen Liesilammia, joen varrella, seisoo jykevä jättiläishaapa. Puulla on paksuutta niin paljon, ettei siitä ylety kädet ympäri.

Jättiläishaapa Seitsemisen Kansallispuistossa

Toivottavasti majava ei kaada tätä komeaa puuta! Majavan savottaa näkee jo tässä kohdin. Sieltä täältä on kaadettu puuta.
On se majava upottanut hampaansa myös aika paksuun haapaan, joka oli jo viime vuonna lähes kaatumassa. Nyt en sitä samaa puuta enään löydä. Liesi ja Kettulammin läpi virtaava joki on saanut päälleen uuden sillan. Entinen olikin läpi lahonnut reikäinen sillankuva. Tässä on taas majava kunnostautunut ja näyttänyt puunkaato taitonsa. Puuta on kaadettu oikein urakalla.Retkikartta: Majavan savotta

Majavan jyrsimä koivu

Majavan työmaa Seitsemisessä

Vaihdan uuden akun Hero4 kameraan jolla tallennan äänet. Jatkan matkaa Liesijoen myllylle joka on tuossa kivenheiton päässä.
Mylly seisoo edelleen ryhdikkäänä joen päällä, sammalten kasvaessa katolla. Tuossahan näkyy olevan suuri kasa päreitä valmiina odottamassa katontekijöitä. Retkikartta: Liesijoen mylly
Tämä mylly on tuotu Ruoveden Koveron koskelta tänne 1995. Tällä samalla paikalla on ollut aikoinaan saman tapainen mylly joka on siirretty jonnekkin muualle. Ainoastaan myllynkivet ovat jääneet alkuperäisinä paikoilleen.

Liesijoen mylly

Vilkaisen kelloa joka näyttää 18:21. Kylläpäs aika kuluu nopeasti! Pitkospuut ovat osittain vielä jään ja lumen peitossa. Tarkkana saa olla ettei jalka lipeä. Liesijoen siltaa lähestyttäessä kuuluu veden pauhua. Vettä riittää tässä pienessä koskessa!Retkikartta: Liesijoen silta
Tästä on matkaa 150 metriä Jokiristille, jossa on telttailualue, nuotiopaikka ja vessat. Jaulin kämpälle pääsee tästä polkua pitkin(1,9km). Jatkan suoraan kohti Multiharjua jonne on vielä matkaa. Alkaa kengän kärki hakemaan polulta kiven selkää ja juurakon mutkittelevia lonkeroita. Ei enään tahdo väsynyt jalka nousta tarpeeksi korkealle.
Seitsemisjoen lähellä, vasen jalka uppoaa polulla olevan jään läpi matalaan veteen, kengän kastuessa kärjestä. Joen vesi on korkealla ja se on noussut osittain polulle. Ylitän polun jota voi ajaa maastopyörällä. Vasemmalle Tulusmäki ja oikealle Pitkäjärvi. Jatkan suoraan kohti Multiharjua (0,7km) 19:22 saavun P-paikalle, heitän repun auton perään ja lähden kohti kotia.
Kotipihaan päästessäni on kello kiertänyt lähes täyden ympyrän. Patikointia tuli 15,5 km.
Auton kyljet on saanu kunnon rapa roiskeet matkalla. Kelirikkokausi oli pahimmoillaan hiekkateillä!

Hossan Kansallispuisto/Hossan retkeilyalue-Matkakertomus

Matkakertomuksia Hossasta> Klikkaa tästä
Matkakertomus: Hossan Kansallispuisto/ Retkeilyalue 2016 kesä.
2.7.2016 Lauantai Hossa: Upea järvinäkymä avautuu vuokramökin ikkunasta Hossanjärvelle. Hossan Lumo mökkikylä on rauhallinen ja viihtyisä paikka viettää lomaa.

Sää on helteinen (+24) ja aurinko pilkistelee pilvenrakosista, kellon ollessa yli kolmen iltapäivällä saapuessamme Hossaan.
Retkikartta: Hossan Lumo leirintäalue

Ensimmäisenä on saatava ruokaa ja vasta sitten säntäämme polkuja tamppaamaan. Illan retki suuntautuu Luontokeskuksen maisemiin jonne on matkaa noin 5 km.

Maisema avautuu Hossanlahdelle
Maisema avautuu Hossanlahdelle

Hossanlahdenharju nousee järvenpinnasta korkealle kohoten, puristuen kahden järven väliin. Hienoa näkymää tarjoilee harjun mutkitteleva polku. Näitä polkuja on useita jotka kulkevat tämän harjun pituussuunnassa. Jotta pysyy kartalla, täytyy sitä lukea jatkuvasti, että ei harhaile väärille urille polkujen risteillessä eri suuntiin.
Retkikartta:Kylmäperän polkuristeys

Kylmäperän polkuristeyksessä tämä kartanlukuvirhe sitten tapahtuu ja menemme vika suuntaan. Hetken talsittuamme alan ihmetellä vasemmalla puolella avautuvaa pientä pitkulaista suota, jota ei ole merkitty kartan kohtaan jossa arvelemme olevamme.

Retkikartta:Pitkulainen suo

Kuljemme vielä hetken polkua.
Kaivan repusta suuremman karttalehden 1:25000 ja sitä silmäillessä huomaan meidän kulkeneen harhaan. Nyt on otollinen hetki hyttysten ja mäkäräisten iskeä kartanlukijaan koko joukkueen voimin, käsien tehdessä huitovia ja äkkinäisiä liikkeitä, yrittäen saada edes muutaman syöpäläisen nujerrettua.

Retkikartta:Kartanlukuhetki

Mäkärät ja muut lentävät ötökät täyttävät ilmatilan ja tunkevat iholle, on koottava kamppeet ja lyötävä reppu äkkiä selkään, välttyäkseen inisijöiden pistoilta ja puremilta. Suunta takaisin Kylmäperän polkuristeykseen ja siitä kohti Keihäslampea. Harjulla käy tuuli joka pitää hyttyset loitolla, vain muutaman paarman kierrellessä näin helteisellä kelillä, yrittäen iskeä vaeltajan paljaisiin kohtiin.
Retkikartta:Näköalapaikka

Keihäslammella on tulipaikka upealla paikalla järven ja lammen välisellä kapealla kannaksella. Tästä käännymme takaisin kohti Hossan leirintäaluetta, kokonaismatkan ollessa 14,2 km. Matkan kohokohtina voisi mainita kahden kurjen näkeminen Seipiniemessä.

hossan-kansallispuisto-retkeilyalue-2

hossan-kansallispuisto-retkeilyalue-3

hossan-kansallispuisto-retkeilyalue-4

hossan-kansallispuisto-retkeilyalue-5

hossan-kansallispuisto-retkeilyalue-6

Hossa 3.7.2016 Sunnuntai
Aamu alkaa auringon paisteella, helteisen ilmamassan tulvahdellessa vastaan kurkatessani ulos mökin ovesta.
Ei lämmin luita riko, kuuluu vanha sananparsi. Vaellukseen helteinen keli ei ole paras vaihtoehto. Päivän retki suuntautuu Hossan Lounatkoskelle, jossa on nähtävyytenä vanha mylly.

Laukkujärven autiotupa
Laukkujärven autiotupa

hossa-lihapyorre-lounatkoski-1

hossa-lihapyorre-lounatkoski-14

Myllyssä on aikoinaan myllynkivet pyörineet vastakkain, jauhaen jyviä, pullan ja rukiisen leivän raaka-aineeksi. Uittomiehet ovat tässäkin koskessa tehneet raskaita vuoroja, tukkien sekamelskassa keksiä heilutellen ja ehkäpä lauleskelleet tukkilaislauluja, työn hiljaisemmassa vaiheessa.
Lounatkosken päähaarassa vesi velloo kuohuten, villinä ja vapaana, vaahtopäiden pärskiessä uoman vedenalaisiin kivikoihin. Sivuhaarassa vesi virtaa verkkaiseen tahtiin vedenpinnan ollessa niin matalalla, että uoman toisella laidalla voi astella kivien selkämystä pitkin kuvaamaan tätä sivu-uomaa. Pahimpina kevättulva aikoina sivuhaaran sillan kansi on veden peitossa ja kumisaappaat on silloin parasta pitää jalassa.
Retkikartta:Lounatkosken mylly

hossa-lihapyorre-lounatkoski-2

hossa-lihapyorre-lounatkoski-3

hossa-lihapyorre-lounatkoski-4

hossa-lihapyorre-lounatkoski-5

hossa-lihapyorre-lounatkoski-6

hossa-lihapyorre-lounatkoski-7

hossa-lihapyorre-lounatkoski-8

hossa-lihapyorre-lounatkoski-9

hossa-lihapyorre-lounatkoski-10

hossa-lihapyorre-lounatkoski-11

hossa-lihapyorre-lounatkoski-12

hossa-lihapyorre-lounatkoski-13

Jätämme kosken pauhut taakse, matkamme jatkuessa autolla Lihapyörteen parkkipaikalle.
Retkikartta:Lihapyörre parkkipaikka

Lihapyörre sijaitsee Laukkujärven lähellä, Somerjoen kyljessä. Kohti Laukkusalmea. Leveää hiihtouraa pitkin on helppo kävellä. Toinen reitti kulkee Somerjokea seuraillen, Laukkujärven vieritse kulkien.

Retkikartta:Laukunsalmi silta

hossa-taukopaikka-kahvia

Laukkujärven autiotupaa kohti menevä polku
Laukkujärven autiotupaa kohti menevä polku
Laukkujärven autiotuvalle vievä risteys
Laukkujärven autiotuvalle vievä risteys
Laukunsalmi
Laukunsalmi
Laukunsalmi
Laukunsalmi

Laukkujärven autiotupa näkyy tuolla salmen takana. Kämpässä käymme vierailemassa, kunhan olemme taivaltaneet ensin kierroksemme, palaten takaisin Laukkujärven autiotuvan kautta.
Laukunharjun kautta matka Suottavirralle, Suottaperän kautta kohti Puukkojärven autiotupaa. Saa hetken polkua taas tallata ennenkuin Puukkojärven tupa on näkösällä.
Maisemat ja keli, kumpikin on kohdallaan, eikä hyttysiä ole juurikaan näkyvissä, mitä nyt jokunen paarma pöristelee satunnaisesti, yrittäen iskeä leukansa kulkijan paljaisiin paikkoihin.
Retkikartta:Laukunharju

Reilu puoli kilometriä Suottavirran jälkeen pidämme tauon, korkealla harjulla, josta avautuu hieno näkymä Syvä Suottajärvelle, harvahkon mäntymetsän keskeltä.

Retkikartta:Taukopaikka

Kulkusuunnastamme lähestyy mies, taluttaen maastopyörää, polun käydessä hankalaksi ajaa jyrkkyyden ja kivikkoisuuden johdosta. Siinä vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin, miehen jatkaessa matkaansa kohti Luontokeskusta. Harvassa ovat muut kulkijat olleet Hossan tulevassa Kansallispuistossa.
Seuraavaksi tulemme Suottajärven telttailualueelle, jossa riittää hyviä teltanpaikkoja vaikka kuinka paljon. Tästä jatkamme kohti Puukkojärveä.

Retkikartta:Suottajärvi tulentekopaikka

Puukkojärven autiotupa on pieni, mutta tarkoituksenmukainen väsyneelle retkeilijälle joka kaipaa yösijaa. Tässä ei kauaa viivytä, koska taivas näyttelee sateen merkkejä, tuulen alkaessa voimistua ja sadepisaroiden tunkiessa iholle. Nyt on aika laittaa takkia päälle, ilman viilennettyä hetkessä helteisestä kelistä sadekelin koleuteen.
Vaelluskenkä imee hetkessä kosteutta kanervien ja mustikanvarpujen reunustamalta polulta, kengän ollessa kohta litisevän märkä.

Retkikartta:Puukkojärven autiotupa

Puukkojärvi autiotupa
Puukkojärvi autiotupa
Puukkojärvi autiotupa
Puukkojärvi autiotupa

Sadekuuro menee ohi nopeasti ja kohta näkyy Laukkujärven autiotupa, jossa ei näy muita retkeilijöitä, jos ei oteta huomioon maastopyöräilijää, joka tulee vastaan autiotuvalle menevässä risteyksessä, suuntanaan Lihapyörteen parkkipaikka.
Nyt alkaa olemaan ilmapiirissä havaittavissa hiukan kiristymisen merkkejä, ykkösvaeltajan tuskaillessa märkien vettä tirskuvien vaelluskenkien kanssa. Kämpältä pikamarssia kohti autoa ja Hossan Lumo leirintäalueelle toipumaan päivän rasituksista.

Retkikartta:Laukkujärvi autiotupa

Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa
Laukkujärvi autiotupa

Hossa: 4.7.2016 Maanantai
Retkikartta:Pitkähoilua parkkipaikka

Opastetaulua Pitkä-Hoilua
Opastetaulu Pitkä-Hoilua

Heti lähdössä alkaa sataa tihuttaa, mutta se loppuu heti alkuunsa, eikä kastele päällysvaatteita. Sateenvarjon joudun kaivamaan siltikin, koska kamerat eivät sadetta kestä, pienen vesipisaran tehdessä kameran linssissä tuhrua.
Hoiluansärkällä on mukava tallustella ja katsella järvimaisemaa särkän molemmin puolin, särkän puristuessa kapeimmalta kohdalta noin 30 metrin levyiseksi. Tästä kapeikosta kanootti/ vene on helppo nykäistä Pitkä-Hoiluan tai Ala-Valkeaisen puolelle, riippuen kummalla järvellä itse on.

Retkikartta:Hoiluansärkkä

Hoiluansärkkä
Hoiluansärkkä

Upea paikka ihastella kelopuita, suuria petäjiä ja järvimaisemaa Hoiluansärkällä. Matka jatkuu Kokalmuksen tulipaikalle, joka sijaitsee Kokalmusjärven rannalla. Vielä ei ole tarvetta syödä eväitä, eikä levähtää, odotellaan vielä hetki ja nautiskellaaan maisemista. Hyvä uimapaikka, pitkä hiekkaranta, mutta ei nyt houkuttele, kelin ollessa vajaa 15 astetta plussalla.

Kokalmus puro
Kokalmus puro
Kokalmus puro
Kokalmus puro
Kokalmus tulentekopaikka/niemi
Kokalmus tulentekopaikka/niemi
Kokalmus tulentekopaikka/niemi
Kokalmus tulentekopaikka/niemi
Kokalmus tulentekopaikka/niemi
Kokalmus tulentekopaikka/niemi
Kokalmus tulentekopaikka/niemi
Kokalmus tulentekopaikka/niemi

Retkikartta:Kokalmus tulentekopaikka

472 metriä ja näköpiiriin tulee Kokalmuksen porotalli, jossa ei näy ainuttakaan poroa.
Porotalli on porojen parkkipaikka, jos sääsket, paarmat ja helle piinaa. Pimeys ja viileä ilmapiiri ei syöpäläisiä miellytä. Porotalli on matala, hirsistä salvettu rakennus, jossa on poron mentävä aukko rakennuksen päädyssä.

Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli
Kokalmus porotalli

Retkikartta:Kokalmus porotalli

Kohta Porotallin jälkeen alkaa kovempi sade ja ukkonen jyrähtelee jossain kaukana taustalla.
Sade loppuu melko pian ja sateenvarjon saa taas laittaa hetkeksi pois. Ennen Kokalmuksen laavua on vielä toinenkin porotalli, josta muutama poro säntää karkuun sorkat napsuen, säikähdyttäen ykkösvaeltajan perusteellisesti.

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-13

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-14

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-15

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-16

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-17

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-18

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-19

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-20

Retkikartta porotalli 2

Kokalmuksen laavulla on tauko paikallaan ukkosen jyrinän saattelemana. Ukonilma on melkein päällä, jyrinän ollessa kova. Sattuipa kovempi sade juuri tauon aikaan sopivasti.
Ilma taas viilentyy sateen aikana ja meinaa vilu tulla puseroon laavulla
istuessa ja eväitä syödessä. Jylinät häipyy johonkin kaukaisuuteen ja sadekin loppuu. Joutsenpariskunta poikineen lipuu Kokalmusjärvellä. Kaivan SonyAX100E 4K videokameran kameralaukusta ja ikuistan joutsenperheen matkaa kohti ulappaa.
Laavulle on taas löytynyt hieno paikka hiekkarannan avautuessa oikealla laidalla.

Retkikartta:Kokalmus laavu

Kokalmus laavu
Kokalmus laavu

Vaeltajien tankkaus on suoritettu onnistuneesti, jos ei puututa siihen pieneen teepussi seikkaan. Oli ykkösvaeltaja unohtanut teepussin matkasta, joka ei tietenkään koskenut häntä itseään, koska on kahvinjuoja. Noh, mitäpä näistä, teetä saan maistella sitten mökissä.
Reppu on taas laitettava pykälään ja suunnattava vaelluskengät kohti Lipposensalmen laavua. Ennen laavua on vielä Lipposenlampi tulentekopaikka, niemenkärjessä matkan varrella. Maisemia ja luontoa on mukava katsella ja kuunnella, olla rauhassa paikallaan, tarkkailla ympäristöä, pitää aistit valppaina.

Retkikartta:Lipposenlampi tulentekopaikka

hossan-kansallispuisto-pitkahoilua-31

Lipposensalmi laavu
Lipposensalmi laavu
Lipposensalmi laavu
Lipposensalmi laavu
Lipposensalmi laavu:Näkymä Lipposensalmelle
Lipposensalmi laavu:Näkymä Lipposensalmelle

Poro toljottaa Lipposensalmen polkusillalla, sännäten pakoon meidät nähdessään, vasan jäädessä toiselle puolelle. Ykkösvaeltaja on huolissaan vasan eksymisestä tänne korpeen, mutta eihän metsän eläin kotonaan eksy, mylkytän vastaan.
Hieno silta! kirkas vesi virtaa verkkaiseen tahtiin kapeassa ja matalassa salmessa.

Retkikartta:Lipposensalmen laavu

Lipposensalmen laavun vasemman puoleisen seinän vieressä puupinon päällä on linnulla pesä. Eipä tätä muuten olisi tullut huomioineeksi ellei joku olisi raapustanut päreeseen asiasta tiedotetta ja ripustanut sen päreen laavun seinään kiinni.
Pitkä-Hoilua tulentekopaikka on retkemme seuraava kohde. Nyt kohtaamme muitakin vastaantulijoita kuin nelijalkaisia otuksia. Muutama vaeltaja tulee polulla vastaan hiukan ennen tulipaikkaa. Harvassa on kulkijat Hossan Kansallispuistossa kesällä!

Retkikartta:Pitkä-Hoilua tulentekopaikka

Tulipaikka Pitkä-Hoilua
Tulipaikka Pitkä-Hoilua
Opastetaulu Pitkä-Hoilua
Opastetaulu Pitkä-Hoilua
Tulipaikka Pitkä-Hoilua
Tulipaikka Pitkä-Hoilua
Tuulenkaatoja Pitkä-Hoilua
Tuulenkaatoja Pitkä-Hoilua

Hieno retkeilypäivä vaihtelevine maisemineen. Pieni sade silloin tällöin ei ollut haitaksi, raikasti vain ilmaa!
Reitti on melko helppokulkuista polkua joka on merkitty selkeästi puihin tehdyillä maalimerkeillä.
Reissulle tuli mittaa 14,5 km ja siihen kului aikaa 4,5 tuntia.

Vaellus ja retkeily: Talvivaellusta jalkaisin


Winter Solo on Vermont’s Long Trail hiking with dog. Winter hiking USA Vermont with a dog. The dog can not be facilitated in this wintery excursion. Early winter gorgeous snowy landscape hiker gets my mind off the stressful everyday life. The dog is man’s best friend.
Talvivaellusta USA:n Vermontissa koiran kanssa. Koira ei pääse helpolla tällä talvisella retkellä, koska joutuu kantamaan sivulaukuissansa omat eväänsä. Alkutalven upea luminen maisema saa retkeilijän ajatukset pois stressaavasta arkielämästä. Koira on ihmisen paras ystävä.

Matkakertomus: Muonio Jerisjärvi ruskavaellus

.Pallasjärvi in Finland 2013    Ruskaretki Muonion Jerisjärvelle 28.9.2013. Nokialta (27.9.2013)Jerisjärvelle tuli 950 kilometriä ja oli siinä ajamista, vaikka kahdessa pätkäsä reissun teimme. Ensimmäinen etappi oli Lappajärvelle 200 km ja siellä yksi yö ja aamulla klo 8:00 SUUNTA KOHTI Pohjoista. Ajokeli oli mainio, lämpömittarin näyttäessä 4-8 astetta plussaa.Matkalla poikkesimme katsomassa mummoani jolla on jo ikää reilu 90 vuotta ja Teppolakodissa Kempeleessä hän asustelee. Mummolla on dementia ja  pois lähtiessä  katsahti minuun päin ja sanoi: Tuo näyttää ihan suurelta kärpäseltä. Laughing Syömässä kävimme ABC huoltoasemalla ja heitin naamariin ranskalaiset lehtipihvin kera. Tuntuu että  annosten hinta vain kohoaa vuosi vuodelta ja vastavasti annoskoko pienenee. Seuraavalle reisulle otamme omat eväät matkaan ja hörpimme lämpimän lihakeiton termoskannusta, teen ja leivän kera.

Muonio Jerisjärvi: Vaellusreitit
Muonio Jerisjärvi: Vaellusreitit

Perille päästyämme pimeys alkoi hiipimään mustaten maisemaa. saunakaljat kylmään ja sauna päälle.Vaimo kävi heittämässä reilun tnnin juoksulenkin märällä pururadalla.(9,6 km) Saunassa oli hyvät löylyt ja siinä löylytellessä vierähti  aikaa ja tuli siinä juotua muutama kylmä kaljakin, tosin kohtuudella ja nautiskellen.

Muonio Jerisjärvi 2013 mökki 19 Eikka.
Muonio Jerisjärvi 2013 mökki 19 Eikka.

29.9.2013. Sunnuntai Uni maistui ja heräsin Klo 8:00 kelin ollessa poutainen ja plus asteita ulkona oli 2. Jeriskylässä on melkoisen hiljaista mökkien seisoessa tyhjillään, vain muutamien asukkien ollessa paikalla. Paras ruska-aika on takana, mutta kelit suosivat eikä lunta ole vielä maassa eikä puussa.

Muonio Jerisjärvi 2013. Mökki  19 Eikka.
Muonio Jerisjärvi 2013. Mökki 19 Eikka.

Päivän retkisuunnitelma on patikoida Keimiötunturin kautta Sammaltunturiin ja sieltä kohti Mustavaaran autiotupaa. Lenkin pituus noin 17-18 km riippuen reitin valinnasta. Hero3 ja handycam pyöri vinhasti ja videota tuli 12 gigaa päivän vaelluksesta.Keimiötunturille kapuaminen sai sykkeen hiukan nousemaan, olihan siinä 1,7 km nousua 613,5 metriin. Lähellä huippua tuli polulla vastaan porotokka joka ei aikonutkaan väistää vaikka yleensä ne porot pötkii pakoon sorkat suorina ihmisen nähdessään.   keimiötunturin valloitus-Muonio Jerisjärvi in Finland  Nythän on porojen kiima -aika ja iso urosporo alkoi tulemaan kohti uhmakkaasti mylvien noin 70 metrin päästä ja siinä oli pakko ihmisen väistää ja kiertää 100 metriä oikealta.Keimiötunturin huipulla näkyvyys oli lähes nollassa pilviharson peittäessä laen.

Poroja Keimiötunturilla 2013
Poroja Keimiötunturilla 2013

Ylhäällä olevassa kuvassa iso urosporo pitkine sarvineen osoittaa mahtavuuttaan murahtelemalla ja se tulee hiljakseen meitä kohti. Katsomme parhaksi kiertää lauman kauempaa oikealta. Pitkäsarvinen poro seuraa katseellaan jatkuvasti liikkeitämme pysyen paikallansa. Vaelluskengät alkoivat imeä kosteutta sisäänsä koska varvikko oli ylhäällä huurteessa ja alempana kosteaa. Ensilumen rippeet huipulta myös löytyi, ei siinä olisi hiihtämään pystynyt mutta lunta se kuitenkin oli.

Muonio Jerisjärvi: Keimiötunturi
Muonio Jerisjärvi:

 

Keimiötunturi Muonio Jerisjärvi 2013
Keimiötunturi Muonio Jerisjärvi 2013

Keimiötunturin huipulla näkyvyyden ollessa noin sata metriä ei siinä maisemia pahemmin näkynyt ja matka jatkui tuota pikaa kohti Sammaltunturia ja mustavaaran kämppää, jonne saavuimme neljän tunnin vaelluksen jälkeen. Mustavaaran autiotuvassa oli edellisenä yönä yöpynyt Unkarilaispariskunta. Pieni kämppä oli valmiiksi lämmin ja tein takkaan makkaranpaistotulet. Eväät maistuivat pitkän taivalluksen jälkeen kulkijoille ja takan hehkuvassa lämmössä oli mukava viettää aikaa ja levähtää. Koko retkeen saimme kulumaan noin kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 17. Keimiötunturilta Jerikselle– Muonio Jerisjärvi Finland 29.9.2013

Muonio Jerisjärvi: Keimiötunturi 2013
Muonio Jerisjärvi: Keimiötunturi 2013
Muonio Jerisjärvi: Keimiötunturi 2013
Muonio Jerisjärvi: Keimiötunturi 2013

 

Keimiötunturin huippu
Keimiötunturin huippu
Muonio Jerisjärvi:Keimiötunturi 2013
Muonio Jerisjärvi:Keimiötunturi 2013
Muonio Jerisjärvi 2013
Muonio Jerisjärvi 2013

Keimiöltä alaspäin 2013 osa 3                       Yllä olevassa kuvassa olemme ylittäneet  Keimiötunturin pilvisen laen ja laskeudumme alas laaksoon josta alkaa kapuaminen  kohti sammaltunturia. Vaelluskengät kastuivat ja kosteus alkoi hiipiä kohti varpaita. Suunnan hakemisessa oli hiukan ongelmaa surkean näkyvyden takia mutta tuo polumpää löytyi hetken  alaspäin kuljettuamme.

Julkaistu 28.10.2013

Ruskaetkeläiset saapuvat Muonion Jerisjärvelle illalla ja lenkille on päästävä pitkän automatkan päätteeksi. Muonio Jerisjärvi 2013 – Mökki 19 Eikka.

Keimiötunturin huippu on valloitettu 29.9.2013.
Keimiötunturin huippu on valloitettu 29.9.2013.

 Keimiötunturi kohoaa 613,5 metriä merenpinnasta. Huipulla kävi kylmä viima ja näkyvuyyttä ei pitkälle riittänyt koska olimme pilvessä.

Mustavaaran autiotupa
Mustavaaran autiotupa
Mustavaaran autiotupa
Mustavaaran autiotupa

Jeriskylä mökki 19 – Muonio Jerisjärvi 2013    30.9.2013 Maanantai. Suuntana Montellin maja. Reitin lähtöpisteksi valitsimme Vuontispirtin parkkipaikan josta oli Majalle 5 km matka, ja se oli pelkkää nousua. Sää oli melko kalsea,  elohopea ei ollut jaksanut kiivetä puoltatoista astetta korkeammalle.Kapuaminen kohti Monellia kuitenkin sai aikaan sen että kohta oli vilu karkoitettu jäsenistä. Itse Montellin maja on pieni mökki jossa voi yöpyä. Alkuperäinen maja tuhoutui lapin sodassa ja poromiehet rakensivat sotien jälkeen uuden mökin samaan paikkaan. Kolmen hengen seurue piti taukoa majassa, meidän jatkaessa matkaamme nammalakurun kämpälle jonne oli matkaa ainoastaan kilometrin verran. Täällä tunturissa oli lampareet saaneet jääpeitteen. Sää pysytteli pilvessä , mutta onneksi ei satanut vettä vaeltajan niskaan. Nammalakurun kämpässä ei ollut ristin sielua kun sinne tulimme,  eväät syötyämme sinne tuli yksinäinen vaeltaja rinkkoineen.Pieniä porolaumoja näkyi siellä täällä. Paluumatkan teimme lähes samaa reittiä takaisin, poikkeuksena Montellin majan alkupäästä menimme sitä vaelluspolkua takaisin jonka vasta nyt hoksasimme olevan olemassa. Ylös päin tullessa kiipesimme kapeaa hiekkatietä joka oli hiukan tylsähkö vaeltaa. Aikaa tuohon 12 kilometrin reittiin meni noin 4 tuntia ja autolle päästyämme totesimme jälleen että ei ole enään tarvetta tehdä saunalenkkiä Jerisjärven majapaikassa. Montellin maja -Pallastunturi (Hiking video) Handycam montellin maja 30.9.2013 008

Kuva  Google kartalla. [easy2map id=16]  

Pallastuntri: Vaellus kohti Montellin majaa.
Pallastuntri: Vaellus  koti Montellin majaa nammalakurusta päin.
Vuontisjärven laidassa
Vuontisjärven laidassa

Komeat näkymät avautuvat Vuontisjärvelle ja pallaksen tunturialueelle. Järvi oli aivan tyyni ja keli muutenkin loistava vaeltajalle.

Montellin maja sisältä kuvattuna.
Montellin maja sisältä kuvattuna.
Montellin maja siintää näköpiirissä.
Montellin maja siintää näköpiirissä.
Montellin maja  on melko pieni.
Montellin maja on melko pieni.
Montellin maja Pallaksella.
Montellin maja Pallaksella.

Ei ollut vilkasta Montellin majalla  tähän aikaan,  paras ruskahuipun sesonki on jo ohitettu. Oli sinä majan nurkkaan laitetu vanhat vaelluskengät naulan varaan roikkumaan.

Vanhat vaelluskengät Pallaksen Montellin majalla.
Vanhat vaelluskengät Pallaksen Montellin majalla.

Montellin majalla kjoirat pitävät vatia.

Nammalakurun kämpän vieraskirja
Nammalakurun kämpän vieraskirja
Montellin majalla koirat pitävät vahtia.

  Nammalakurusta takaisin päin tullessa ohitimme  jälleen Montellin majan. Kaksi koiraa siinä majan nurkalla haukkua räksytti ja vahtia piti. Musta koira haukkui ja valkoinen oli hiljaa.

Nammalakurun uusi kämppä.
Nammalakurun uusi kämppä.
Nammalakurun maisemaa
Nammalakurun maisemaa
Suuntana Nammalakurun kämppä.
Suuntana Nammalakurun kämppä.

…………………………….   1.10,2013 Tiistai. Edellisen illan säätiedoite lupasi pohjoiseen yöpakkasia, mutta ei aamulla klo 8.00 ollut maa kuurassa koska mittari näytti asteen verran plussaa. Aamupalat naamaan ja lähtö kohti uusia seikkailuja Pallakselle kohti taivaskeron huippua joka kohoaa 807 metriä merenpinnasta. Pallashotellin pihassa kävi melkoisen kylmä viima joka tulisi puhaltamaan huipulla nokan punaiseksi. Ensimmäiset lumiläimäreet kohtasimme piakkoin kavutessamme kohti korkeuksia.Maa oli jäässä ja nyt se viima puri toden teolla poskia ja tuuli tunki täydellä voimalla lahkeensuista sisään. Tuulen voima alkoi lisääntyä ylöspäin mentäessä ja alkoi olemaan jo vaikeuksia pysyä tolpillaan kivien selkää vaelluskengän pohjala hieroessa. Taivaskeron huipulla ei viitsinyt kauan katsella kylmyyden takia maisemia.Muutaman kuvan otin ja pätkän videota. Matkalla takaisin kohti Hotellia tuli vastaan jokunenen vaeltaja. 8,2 km tuli matkaa vaellukselle ja aikaa siinä meni 2 tuntia ja 10 minuuttia. Reitti on vaativa kivikkoisen maaston takia. Pallakselta hotellin oikeanpuoleiselta polulta reilu kilometrin matkalta reitille on ajettu hiekkaa ja se on helppoa kulkea. Retken lopuksi kävimme Pallaksen luontokeskuksessa tutustumassa lapin eläimiin ja luontoon.

Pallas in Finland -Car camera Video 2013

Kuvasin Hero 3 Black kameralla  automatkan Pallaksentieltä  Pallashotellin pihaan asti.

Hiking video- Pallastunturi in Finland 1.10.2013

Vaellusvideo joka etenee kohti Taivaskeron huippua. Pallashotellin vasemmalta puolelta aloitamme etenemisen. Jo alhaalla huomasimme  tuulen purevuuden ja kalseahkon kelin odottavan tuolla jossain huipulla.

 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013
 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013
 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013

……………………………… Mahtavat maisemat avautuvat tunturinäkymin eteemme.

 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013
 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013

…………………………… Innokas vaeltaja jolla oli pelkät sauvat matkassa olisi halunnut hiihtämään. Tuuli voimistui entisestään ja pakkastakin oli muutama aste.

 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013
 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013

………………………….. Taivaskeron huippu on valloitettu!  Tällä paikalla sytytettiin Helsingin Olympiatuli ja tämä tapahtui 1952 Pallaksen Taivaskerolla. Tuuli piiskasi navakasti löytäen reittinsä kuvaajan arempiin paikkoihin, elikkä käsiin ja sormiin. Näkyvyys oli surkea pilvisyydestä johtuen ja maisemat jäivät tällä kertaa näkemättä. On sitä kuitenkin hienoa kokea monenlaista säätä vaelluksilla, koska maisema ja ympäristö muuttuu ainakin kuvaajan  näkökulmasta  kiehtovaksi.

 Pallaksen luontokeskus 1.10.2013
Pallaksen luontokeskus 1.10.2013
 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013
 pallas taivaskero 1.10.2013
pallas taivaskero 1.10.2013
Pallaksen luontokeskus 1.10.2013
Pallaksen luontokeskus 1.10.2013

……………………………. Taivaskerolta takaisin tuleva reitti oli  helpompi kulkea. Reitin loppuosa oli siloiteltu etelän miehen tarpeisiin ja siihen oli ajettu hienoa hiekkaa jota pitkin olikin helppo tallustella alaspäin. Tässä vaiheessa alkoi kuvaajan käsiä palella oikein tosissaan ja  pelkät nahkasormikkaat olisi mielellään vaihtanut kunnon rukkasiin.   Sattui myös näitä hauskoja tapauksia vaelluksella. Jään jumiin kepin nokkaan tuulipuvun takkini kiristysnauhasta. Big Smile 2.10.2013 Keskiviikko. Oli luvattu tihkusadetta tänne suuntaan, mutta onneksi ennuste meni metsään ja  aurinko pilkisti pilvenraosta päivän aikana ja lämmintä oli iltapäivästä 11 astetta plussan puolella. Suuntasimme näin aluksi Pallasjärvelle, Lompolonsaarille. Ensimmäiselle saarelle pääsi matalanveden aikaan kävellen. Varsinainen vaellus alkoi Pallasjärven luontopolulta kohti Pallasta jonne oli matkaa noin 5 kilometriä. Edestakainen kokonaismatka oli 9,9 km. Luontopolun alku oli helppokulkuista ja sileää sorapintaista väylää noin 500 metriä ja sitten alkoikin juurakkoinen ja kivikkoinen taival. Sateet olivat liukastaneet kivet ja juuret liukkaiksi ja vaelluskenkä ei aina saanut pitävää otetta alustasta. Pallasksella söimme eväät ja tulistelimme kodassa jossa ei ollut muita kulkijoita. Viereisestä purosta täytin litran vesipullon raikkaalla ja puhtaalla vedellä. Takaisin lähdimme samaa reittiä ja jatkoimme reitin lopussa luontopolku kierroksen loppuun. Aikaa kului noin 4 tuntia. Finnish Lapland Drinking water in ditch

Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku
Pallasjärven luontopolku

Finnish Lapland- Pallasjärvi 2013

 

Pallasjärvi in Finland- Lompolonsaaret 2.10.2013

Vaellus Pallakselle 2.10.2013

3.10,2013 Torstai.
Päivän vaelluskohteena oli Ylläksen Kukastunturi josta retki jatkui Kotamajan kauttta Hangaskurun laavulle ja sieltä takaisin Riemuliiterille Niilivaaran kautta. Matkaa kertyi 17,4 km ja aikaa kului 4 tuntia ja 45 minuuttia.
Aamulla Jerisjärven mökin verhot avattuani huomasin että päivästä tulee loistava, ainakin kelin puolesta. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja matkalla Ylläkselle auton lämpömittari nousi viiteen asteeseen.Iltapäivästä keli lämpeni entistä enemmän ja yli 10 asteen elohopea kohosi ja aurinko paistoi edelleen lämpimästi vaeltajan kasvoille.
Kukastunturin laelta oli hyvä ja selkeä näkymä, videokamera hurisi ja tallensi upeaa maisemaa eri kulmista.
Etelän vaeltajalle tietä oli tasoitettu hiekalla osalta reittiä. Kotamajalla olikin valmiina tulet kodassa ja makkaranpaisto ja suuri kuppi teetä parilla leivällä maistui makoiselta ja täytti energiavarastot joita vielä tarvittaisiin loppumatkalla.
Kaivinkone jylisi kotamajan takana ja mönkijäkuskit kuljettivat hiekkaa polulle, siinä oli luonnon rauha kaukana.
Matka jatkui kohti Hangaskurun laavua. Hangaskurun laavu oli uudenkarhea ja sinne olikin rakennettu hienot vessat. Laavun pihalla istahdimme hetken karttaa lukien ja päätimme mennä takaisin lähtöpisteeseen Riemuliiterille Nilivaaran kautta.Nilivaarassa kohtasimme metson soitimella.Polunlaidassa se metso tepasteli ja äänteli tohkeissaan päästäen kuvaajan melko lähelle.
Kukastunturilla näkyi porolauma ja myös alempana porot laiduntivat ja poukkoilivat meidän edessä kuin päättömät kanat juosten sorastettua polku-uraa meidän edellä pitkän matkaa.

Hiking video -Ylläs Lapland in Finland 2013

 

Metso soitimella – Ylläs 2013

Mountain biking Finnish Lapland -Ylläs Hangaskuru

4.10.2013 Perjantai.
Viimeinen vaelluspäivä alkaa. Ikkunasta ulos katsoessa silmät osuvat kosteaan sumuseinämään näkyvyyden ollessa muutaman sata metriä.Täytyy vain odotella ilman selkeytymistä mökissä jos aikoo nauttia maisemista.
Ennen puoltapäivää keli selkeentyi Pallasjärvelle ajellessa. Suuntasimme ooppelin kohti Pallasjärven laskujokea kohti. Hiekkatietä pääsimme lähes perille asti.Tie muuttui liian kuoppaiseksi loppuosalta ja kävelimme reilu 500 metriä perille.
Pallasjärven laskujoki on nimeltään suukoski, joka on matala ja melko kapea joki kuten täällä lapissa monet joet ovat.Järvi tarjosi hienot näkymät kohti Pallastunturia, jossa pumpulimaiset pilvet leikkivät ja paljastivat keroja satunnaisesti.
Päivän varsinainen vaellus suuntautui Pallakselle jossa teimme pikku lenkin jolla oli mittaa noin 6 kilometriä. Pallashotellilta poroerotusaitauksen sivua kohti Palkaskurun vierustaa ja sieltä tunturin kylkeä takaisin.Aurinko näyttäytyi ajoittain ja alkuun olikin melko lämmintä. Tuuli alkoi kuitenkin puhaltaa todella kylmästi matkan varrella ja eväitten syönti meinasi jäädyttää kädet