Pyhä-Luoston Kansallispuisto-Matkakertomus

Pyhä-Luosto Kansallispuisto hiihtoreissu 17-22.3.2018.
On taas aika pakata laukut ja suunnata kohti pohjoista Pyhätunturin maisemiin. Lähdemme liikkeelle Perjantaina Nokialta kohti Lappajärveä jossa nukumme yön yli, matkan jatkuessa taas Lauantai aamuna Pyhä-Luoston kansallispuistoon.
Hyvissä ajoin olemme saaneet itsemme kiskaistuksi sängystä ylös Lauantaina ja kohta jo auton keula osoittaa kohti Lapin maisemia. Vaimo saa toimia kuskina näin alkumatkasta.
Ajokeli on hyvä. Aurinko nousee rivakasti horisontista kohti korkeuksia.
Reilu 8 tuntia tästä saa körötellä Pyhätunturille ja olemme perillä vähän ennen viittä.

Mökki on ihan viihtyisän oloinen vaikka neliöitä on vain 40+ pieni parvi. Sukset saa pikapitoa ja luistoa pohjiinsa jotta iltalenkki sujuisi mukavasti. Lähdemme suksimaan valoladulle, koska pimeä tulee melko pian. Käymme Vuostimojärven
kohdassa kääntymässä, jossa loppuu niin latu kuin valokin. Iltalenkille tulee mittaa noin 20 km. Mukava on mennä saunan lämpöön kovan ja vauhdikkaan hiihtolenkin jälkeen.
Sauna on aika pieni kooltaan mutta löylyt ovat kosteat kun aukaisee saunan suuren ikkunan lähes auki ja heittää kiukaalle vettä jatkuvasti.

Sunnuntai 18.3.2018.

Ajellaan kohti Luostoa ja parkkeerataan auto Moitaselkä nimiseen paikkaan. Sukset kainalossa kävelemme muutaman sata metriä parkkipaikalta, jotta pääsemme ladulle.
Tänään ei ole mukana reppua eikä edes juomista. Teemme kahdenkymmenen kilometrin pikapyrähdyksen ja se kyllä menee ilman syömisiä ja juomisia kevyesti. Käymme Lampivaaralla ametistikaivoksella kääntymässä ja palaamme sieltä Pyhälammen päivätuvan kautta
takaisin. Keli on pilvinen mutta poutainen. Suksessa on hyvä luisto ja pito, joten matka joutuu tänään ripeästi. Käydään katsomassa Kuukkelin vuokratupaa joka on tässä matkan varrella lähes ladun vieressä. Ei ole yhtään asukasta tuvassa, ainoastaan suksien jälkiä
ja runsaasti lunta mökin katolla ja pihassa. Upeat on nämä lumiset maisemat! Tykkylunta on runsaasti kynttiläkuusten ja pohjoisten lyhyitten ja jykeväoksaisten mäntyjen yllä.
Kyllä luonto osaa muuttaa maisemaa eri vuodenaikoina.
Parhaat näkymät löytyy Ametistikaivoksen liepeiltä. Joutuu monet kerrat pysähtymään ja ihailemaan näitä talven lumisia maisemia. On välillä kuin taideteoksia lumesta muovailtuna.

Käymme mökissä hetken lepäämässä ja tankkaamassa energiaa jotta taas jaksamme taivaltaa uudet reissut. 16.45 on aika laittaa sukset jalkaan ja lähteä reissunpäälle. Tiaislaavulla ajattelimme käydä. Aurinko on alkanut paistamaan ja tuolta Pyhätunturin rinteen takaa se
tänne mökin pihaan hiukan vielä näkyy. Lähimmälle ladulle on matkaa 400 metriä, mutta vielä tässä vaiheessa emme tienneet missä se latu oikein menee ja miten sinne pääsee parhaiten. Nyt sitten lykimme tien laitaa pitkin 1,2 km ladulle jonka olemme havainneet autosta käsin. Hiihtelemme ensin Luonbtokeskuksen ohi ja siitä kohti määränpäätä. Lähdemme koneladulta oikealle vievälle lumikenkä/pyöräreitille. Tästä on Tiaislavulle matkaa 1,7 km. Laavulta näkyy mukavasti auringonlasku. Nyt on lähdettävä heti takaisin jos meinaa valoisan aikana ehtiä takaisin mökille.

Maanantai 19.3.2018.

Maanantai näyttäytyy sään puolesta pilvisenä ja pientä lumisateen merkkiä on ilmassa. suuntaamme suksenkärjet Pyhäjärven kierrokselle. Tulimme autolla tuohon ison tien varteen ja jätimme auton parkkipaikalle.
Tästä lähdemme hiihtelemään ja katselemaaan uusia maisemia. Heitin Bilteman 65 litran rinkan selkääni ja lastasin sinne kaiken tarpeellisen mitä tänä päivänä hiihtoreissulla
tarvitaan. Yhdessä laturisteyksessä menimme vikasuuntaan ja nyt teemme ylimääräisen vauhtimutkan Luontokeskuksen kautta. Hiihtämäänhän tänne on tultu ja muutaman kilometrin lisämatka ei liene mahdoton tehtävä.

Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa.

Karhunjuomalampi päivätupa, siellä käymme kääntymässä. Sieltä on palattava samaa latua tähän risteykseen ja jatkettava vasemman käden suuntaan kohti Pyhäjärveä. Raskasta on hiihto varsinkin tässä loppuosuudella noustessa Karhunjuomalammelle. Lämpö virtaa lihaksiin ja hiki kastelee paidan selkämystä oikein huolella. Onhan aika mukava lasketella sitten takaisinpäin ja otetaan ilo irti korkojen kanssa takaisin.

Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa.  Emme käy tuvan sisällä vaan teemme käännöksen ja palaamme samaa latua takaisin. Siinä puut vilistää silmissä kun laskettelee alamäkeen pitkät palat. Latu kiemustelee kuin käärme ja tarkkana saa olla mutkissa jotta pysyy latu-uralla. Evästauon pidämme Pyhäjärven tuntumassa olevassa laturisteyksessä. Alkaa olemaan jo takki tyhjä, joten on hyvä vähän tankata energiaa loppumatkaa varten.

Kosteat hiihtokäsineet eivät enään pitäneet lämpöä ja sen takia oli laitettava isompaa vaihdetta silmään jotta taas tarkenisi taivaltaa. Hiihtopäivä oli taas mukava ja antoisa, nyt lepäilemään ja palautumaan mökin lämpöön.

Tiistai 20.3.2018

Pääsimme lähtemään tänään aamusta Klo 10 matkaan. Heitin 65 litraisen rinkan selkään ja sinne pakkasin tarvittavat varusteet matkaa varten. Isokurun maisemille ajattelin mennä kuvaamaan, vaimon palatessa omia aikojaan ja reittejään takaisin .

Pakkasta on -11 astetta ja taivas näyttäytyy ilman pilviä tänä kauniina päivänä. Siirryn koneladulta lumikenkäreitille josta pääsee muun muassa Tiais laavulle ja lintutornille joka on Tunturiaapa nimisellä suurella suo alueella. Tiaislaavu jää oikean käden puolelle kun käännyn uralle jota myöten pääsen käymään Porolaavulla. Tässä on hienoja maisemia lumisten puiden keskellä. On vielä oma rauha ja hiljaisuus talvisen luonnon keskellä. Lumi on tehnyt puiden oksille omia
taideteoksia muotoillen ne mitä uskomattomiin muotoihin. Porolaavulla savu leijailee nuotiosta ja hiihtäjiä on kerääntynyt makkaran paistoon ja eväiden syöntiin. Tässä on hieno poroerotus paikka vanhoine harmaine aitoineen. Tässä käyn kääntymässä ja palaan samaa lumikenkäuraa takaisin. Lumi narskuu suksen alla edetessäni varsin verkkaista tahtia eteenpäin. Täytyy aika ajoin kuulostella, katsella ja ihailla tätä talvista luontoa.

Suon tullessa näkyviin käännyn vasemmalle vievälle uralle joka on vähän kuljettu ja täysin lumen peitossa. Ainoastaan siniset kepit hangessa osoittavat reitin suunnan. Ei parane poiketa reitiltä sivuun, jos ei halua kahlata yli metrisessä pehmeässä lumessa lähes vyötäröään myöten, koska kapea murtomaa suksi ei kanna hangessa yhtään vaan humpsahtaa välittömästi pohjia myöten, jos erehtyy reitistä.Urai jatkuu suon laitaa pitkin. Käännyn takaisin koska en tiedä mihin tämä lumen peittämä ura lopullisesti menee.

Tiaislaavulla vasta onkin väentungosta ja ulkomaalaista turistia ihan haitalle asti. Tässä kuvaan aikani ja häivyn hiljaisemmille maisemille, toivon mukaan. Laavulta on reilu viisisataa metriä Tunturiaavan lintutornille matkaa. Muutama maastopyöräilijä tulee vastaan ja väistän kohteliaasti nopeampia kulkijoita. Komea maisema avautuu Pyhätunturille lintutornin korkeuksista vaikka torni on aika matala. Kylmä tuuli ujeltaa ja pureva viima hiipii jäseniin maisemaa kameralla tallentaessani.

Tästä lähden suon poikki menevää uraa ja suuntaan kohti Isokurua. Onhan tässä vielä monta mutkaa ennen Isokurun alkupäätä. Lumivyöryvaara kyltti on aseteltu Isokurun ja Pyhänkasteen putoukselle menevälle reitille. Käyn kuitenkin vilkaisemassa mitä siellä näkyy, koska ei tämä alkupää ole lumivyöry vaarallista paikkaa. Hetken taivallettuani käännyn takaisin päin ja lähden kohti mökkiä. Ehdottomasti loman paras reissu oli tässä. Sai mennä pitkin polkuja rauhalliseen tahtiin eikä ollut muita kulkijoita liikaa matkan varrella.

Keskiviikko 21.3.2018

Loman viimeinen aamu koittaa kelin ollessa pilvinen. Lähdemme hiihtelemään Karhunjuomalammen päivätuvalle. Otettiin makkaraa repun painoksi tarkoituksena tehdä tulet päivätuvalle ja nautiskella siellä tulen lämmösta ja tietysti kuumasta makkarasta.
Jään sinne kuvailemaan ja vaimo lähtee takaisin omia reittejään.
Selässä oleva rinkkani painaa noin 10 kiloa. On siellä kamerakalustoa, toppavaatetta, villapaitaa, syömistä ja juomista. Pakkasta on -9 astetta mutta tuuli huomioiden pakkaspurevuus on viidentoista paikkeilla.
Hiihtolatu on paikoitellen lumen peitossa, tuulen pyyhkiessä ladun pintaa. Aika vähän on hiihtäjiä tänään liikkeellä. Tuuli se vaan tuivertaa ja latu on aivan peittynyt kun lähestymme Karhunjuoma lampea. Rinkka selässä antaa mukavasti hien pintaan kun tuulessa koittaa edetä .
Tämä se on kunnon retkeilyä! Hiukan hiki virtaa ja saa vähän ponnistella jotta pääsee eteenpäin.
Päivätuvalla ei ole ketään. Teen kaminaan tulet. Juuri tuliaa tehdessä kuuluu pulinaa ulkoa ja sisään kämppään astelee muutamia hiihtäjiä. Puut ovat hiukan kosteita, mutta syttyvät kuitenkin palamaan. Nyt on tuvassa makkaran paistajia
kohtalaisen paljon. Keli ei ole paras mahdollinen kuvauksia ajatellen, mutta on maisema kuitenkin aina vähän erilainen eri kelillä. Lähden etenemään kesäreittiä pitkin kohti tunturia jota on kuljettu lumikengillä. Reitti alkaa kohta nousta ja suksien kanssa on mahdoton edetä kapeaa uraa pitkin sauvojen painuessa lähes kokonaaan pehmoiseen lumeen.
Käännyn takaisin kämpälle ja hetken hiihtelen latu-uraa pitkin kunnes käännyn oikealle vievälle lumikenkä reitille.
Tätä uraa on mukava hiihtää ja nautiskella talvisesta metsästä omassa rauhassa. Kohta tulee vastaan laskettelurinteet ja katselen pitkään miettien reitin kulkusuuntaa. Aikani ihmeteltyäni suuntaan sukset alamäkeen jonkinmoista moottorikelkkareittiä pitkin.
Kovasti auraamalla selviydyn tästä jyrkästä osuudesta ja alhaalla näkyykin tuttu hiihtolatu jota myöten pääsen takaisin mökille.

Kalle Johannes Viita-aho

Kalle Johannes Viita-aho

09.02.1922 Lappajärvi – 04.12.1943 Salmi

Kuolinsyy muu kuin sodasta välittömästi aiheutunut (sairaus, tapaturma). Haudattu paikkaan Lappajärvi

Palvellut joukko-osastossa 27.Er.Lin.RK

27. erillinen linnoitusrakennuskomppania (Jatkosota) – 27. Er.Lin.RK
Sotapäiväkirja

Sotapäiväkirja: Kalle Viita-ahon puukotus. Merkintä sotapäiväkirjassa.

Salmi: Tapahtumat ja valokuvat 1943-44

Lappajärvi sankarihautausmaa

Sotasampo aineistot

Kalle Viita-ahon puukotus : Sotapäiväkirja

Kallen vaimo: Helvi Näyhä (Os Ahola)

Lappajärven korkko

Itsenäisyyspäivä Lappajärven hautausmaa/kirkko.

Kirkkovene 1920- Lappajärvi

Tauno Johannes Sikiö 10.06.1919 Jaakkima – 14.02.1944

Tauno Johannes Sikiö

10.06.1919 Jaakkima – 14.02.1944

Kuolinpaikka 19.SotaS

Kuolinsyy muu kuin sodasta välittömästi aiheutunut (sairaus, tapaturma). Haudattu paikkaan Lumivaara

Palvellut joukko-osastossa Käk.Skp.E Sotasampo

Suomalaisia joukkoja vetäytymässä Jaakkiman läpi 1944 SA-Kuva
Suomalaisia joukkoja vetäytymässä Jaakkiman läpi 1944 SA-Kuva
SA-Kuva Jaakkiman kirkko
Linnoitusmiehiä perunan kaivuussa Jaakkimassa Syyskuu alku 1944 SA-Kuva
SA-Kuva Linnoitusmiehiä perunan kaivuussa Jaakkimassa Syyskuu alku 1944
Jaakkima 1944 SA-Kuva
Evakkojuna 1944 Elokuu SA-KUva

Kansa taisteli -lehtien artikkelit, jotka mahdollisesti liittyvät paikkaan Jaakkima

Näköala Jaakkimasta valtauksen jälkeen. Taka-alalla kirkko, kansakoulu ja kansanopisto. SA-Kuva.

 

Lumivaara 1939-44 Tapahtumat/Valokuvat

Lumivaaran sankarihautausmaan kartta

Lumivaaran sankarihautausmaa

 
www.lumivaara.fi
Lumivaaralaiset sankarivainajat

Lähde: Lumivaaran kirkonkylä Kumola

Kaatuessaan tai kuollessaan Lumivaarassa kirjoilla olleiden kokonaistappiot vuosien 1939-45 sodissa olivat Sota-arkiston tietojen mukaan 143 miestä. Heistä 100 on haudattu tai siunattu Lumivaaraan. Lisäksi entisinä lumivaaralaisina 8 Jaakkimassa syntynyttä, muualla kirjoilla ollutta ja 2 muualla syntynyttä ja muualla kirjoilla ollutta on haudattu Lumivaaraan. Muualle haudattiin tai siunattiin 43 lumivaaralaista. Vuonna 1952 julkaistussa Lumivaara-kirjassa sankarivainajien määräksi todetaan 156 miestä ja 1 ilmapommituksessa kuollut nainen. Lumivaaralaisiksi on laskettu edellä todetut 10 Lumivaaraan haudattua kaatunutta sekä 10 Lumivaarasta lähtöisin ollutta, muualla kirjoilla ollutta ja asunutta henkilöä. Lumivaara-kirjasta sen sijaan puuttuu 7 Lumivaarassa kirjoilla ollutta, Lumivaarassa tai muualla asunutta kaatunutta tai sodan seurauksena kuollutta henkilöä. Yhteenvetona voidaankin todeta, että Lumivaarassa kirjoilla olleita ja Lumivaarasta lähtöisin olleita sodan uhreja oli 163 miestä ja 1 nainen.

Hossan Kansallispuisto/Hossa National Park


Laukkujärven autiotupa

17.6.2017 vietetään Hossan Kansallispuiston avajaisia. Suomussalmen kunta järjestää Hossan juhlaviikon 9-18.6.2017 joten tapahtumaa tulee riittämään Hossaan liittyen.
Hossan retkeilyaluetta on kehitetty ja uudistettu rakenteita. Julma ölkky on saanut riippusillan kanjonin yli.

Hossan Kansallispuisto: Puuvarasto

Puukkojärven autiotupa


Puuvarasto Hossan retkeilyalueella

Farmarikävelykisat Nokialla

Farmarikävelykisat 13.06.2009 Nokia

——————————————————————————–
Naiset,37kg/käsi ( Matka ) ( aika )

1.Marjut Lausti 112,84 Metriä. 1.48,034

Naiset,52kg/käsi

1.Noora Koivisto 111,36 Metriä. 1.15,278
2.Marjut Lausti 50,60 Metriä. 45,475

Miehet,52kg/käsi

1.Vesa Viita-aho 181,66 Metriä. 1.16,529
2.Einari Moilanen 150,00 Metriä. 1.19,465
3.Mauri Pennanen 121,39 Metriä. 1.11,641
4.Pirkka Lappalainen 91,74 Metriä. 55,963

Miehet,77kg/käsi

1.Vesa Viita-aho 80,04 Metriä. 40,155
2.Joonas Pesonen 54,34 Metriä. 31,773
3.Jari Leino 53,60 Metriä. 40,288

Miehet,102kg/käsi

1.Samuli Ojala 100,12 Metriä. 1.11,844
2.Juha Ali-Tolppa 50,00 Metriä. 32,468
3.Kimmo Heino 38,45 Metriä. 42,838

Miehet,127kg/käsi

1.Kari Niemelä 28,30 Metriä. 27,843
2.Juha Ali-Tolppa 11,45 Metriä. 13,211

Samuli Ojala teki uuden Nokian ennätyksen 102kg/käsi ( 100,12 Metriä ), Tommi Suvelan ennätys viime vuodelta( 2008 ) oli 60,19 Metriä.

Nokialla kisailtiin vuosia farmarikävelyn kaupungin mestaruuksista. Risto Kauranen järjesti Nokian ensimmäiset viralliset farmarikävely kilpailut vuonna 2007. Vuoden 2008 kisajärjestäjäksi tuli pitkän linjan voimailija Kari Niemelä.

 

Suomen kirkot


Alexandrian church 1880–1881- Aleksanterinkirkko Tampere Finland


The Old Church 1910-Siuron kirkko


Nokian kirkko 1837- Old Church in Nokia


Tampereen tuomiokirkko -Tampere Cathedral 1902- 1907


Snow church- Muonio Jerisjärvi 2012. Lumikirkko


Kalle Päätalon maisemissa Messukylän kirkko 2013.


Military Cemetery- Pirkkala Finland


Pirkkalan vanha kirkko-Old church


The Old Church- Pirkkala Finland


Kalle Päätalo, Taivalkosken kirkko 2012


Kalle Päätalo- Taivalkosken kirkko 2013


Teiskon kirkko 1788- Old Church in Finland


Aitolahden vanha kivikirkko 1927


Lappajärven kirkko -1765 church


Kirkkovene 1920- Lappajärvi


Killinkosken kappeli ja sankarihautausmaa


Pohjaslahden kirkko 1931


Messukylän vanha kivikirkko 1510–1530


Huutoniemen kirkko: Vaasa 30.3.2014


Church: Tampere Viinikka in Finland


The Orthodox Church: Tampere Finland


Kalevan kirkko: The church built in 1966


Finlayson Church:Tampere Finland Part 1/2


Kalle Päätalo Kaakkurivaaran siunauskappeli 2014 Funeral Chapel Похороны Часовня


The Church 1434 Messukylän vanha kirkko.alte Kirche Stary Kościół die


The Church in the evening 29.11.2014 Nokian kirkko kuvattuna illalla.


Tyrvään pyhän olavin kirkko-Old stone church 1510


Church- Pirkkalan uusi kirkko-Suomen kirkot


Nokian Kirkko- Church in Finland 1837

https://www.youtube.com/watch?v=Kiz3d7hrXtg
Pyhäjärven kirkko-Old Church


Pyhän Birgitan kirkko Lempäälä -Old Church in Finland-Suomen kirkot-Lempäälän vanha kirkko


Karkun kirkko-Suomen kirkot-churches of Finland


Ruoveden Kirkko Jouluna 24.12.2017.

Vanhat mustavalkoiset valokuvat

http://yle.fi/uutiset/vanhat_valokuvat_kootaan_facebookiin_siella_nakee_paljon_sellaista_mita_en_ole_koskaan_nahnyt/7621018
Facebookista löytyy ryhmiä jotka jakavat vanhoja mustavalkoisia valokuvia.
Parhaat kuvat lojuvat kotien albumeissa ja piironginlaatikoiden kätköissä.
Monet facebookin ryhmistä ovat suljettuja ja toivottavaa olisi, että ne vanhat upeat mustavalkokuvat tulisivat kaikkien nähtäville.

vanhat valokuvat
vanhat valokuvat

Vanhoja mustavalkoisia valokuvia  Klikkaa linkkiä!

Höyrylaiva kurun onnettomuus 1929

Näsijärvi 7.9.1929. Höyrylaiva Kuru kaatui ja upposi siilinkarin edustalla. Uppoamispaikka oli noin kilometri Mustalahden satamasta ja parisataa metriä siilinkarista. Tuuli oli puhaltanut näsinselällä hirmuisen 11-12 boforin voimallaan koko turmapäivän.
Höyrylaiva Kurun kapteeni, Onni Saarinen teki elämänsä suurimman virheen, lähtiessään Mustalahden satamasta myrskyn silmään, muiden laivojen odotellessa satamassa tuulen laantumista. Kolme suurta hyökyaaltoa pyyhkäisi höyrylaiva kurun yli, aiheuttaen sadankolmenkymmenenkahdeksan ihmisen hukkumisen.


S/S Kurun höyrykone -Tampere Mustalahden satama


S/S Kuru Steamer machine