Helvetinjärven Kansallispuisto matkakertomus

Helvetinjärven Kansallispuisto 2-3.9.2017.

Telttailuretki Helvettiin! Lauantaina 2.9.2017 keli on mainio retkeilyyn. On luvattu aurinkoista viikonloppua eikä sateesta ole tietoakaan.
Saavumme Haukanhiedan telttailu paikalle kymmenen aikaan aamulla. On täällä muutama muukin lähtenyt retkeilemään teltan kanssa. Kova meteli ja musiikin pauhu alkaa kuulumaan
nuotiopaikkoja lähestyttäessä. Nuorisojoukkoja on pilvin pimein levittäytynyt alueelle. Etsimme teltalle paikkaa hiukan sivummalta.

Suuntana on polku joka vie Helvetinkolulle

Teltan pystytämme ja otamme repusta makuupussit, retkipatjat ja muuta tarpeetonta tavaraa joita ei ole tarpeen raahata poluilla. 10:50 olemme valmiina tallaamaan polkuja.
Suuntana on polku joka vie Helvetinkolulle. Korvilahdelta noin kolmensadan metrin kohdalta käännymme vasemmalle vievälle polulle. Polun alkua ei tahdo löytyä, kun kävelemme hiukan sen ohi.
Tarkistan Garmin GPS laitteesta sijainnin ja kävelemme viisikymmentä metriä takaisin päin. Polku on aika vähän käytetty ja heti polun alussa edessä on iso kasa tuulenkaato puita
sikin sokin. Vähän kiertelyä ja ylitystä niin pääsemme väljemmille vesille.
Tätä polkua riittää 1,2 km ja sitten se yhtyy Pirkan taival reitille. Vähä-Ketven järvi jää vasemmalle puolelle ja jatkamme matkaa Vuorijärven tielle. Viidensadan metrin kävely tiellä ja
käännymme oikealle vievää vanhaa kärrypolkua kohti. Tämä polku menee Rimpilamminmäelle, jatkuen kapeana polkuna, jota ei ole karttaan merkitty. Laskeutuminen kiemurtelevaa polkua myöten Iso-Helvetinjärven
pohjoisrantaan, jossa pidämme tauon.

kohta saamme maistaa Ison-Helvetinjärven raikasta vettä

Tässä järven päässä on rivi kanootteja parkissa. Keli on mainio, auringon paistaessa peilityyneen järven pintaan. Korkeat pystysuorat kallioseinämät reunustavat järven rantaa oikealla puolella. Tässä on hyvä
viettää tee ja kahvihetkeä ympäristön ollessa vapaa ihmisten hälinästä. Risukeitin savuttaa, kun ei pidä hiukan kosteasta polttoaineesta. Vesi kuitenkin kiehuu ja kohta saamme maistaa Ison-Helvetinjärven raikasta vettä.

Helvetinkolun päivätupa

Tästä lähdemme etenemään järven toista laitaa Helvetinkolun päivätupaa kohti. Kapea polku kulkee järven rantaa seuraillen päivätuvalle saakka.
Kolmesataa metriä järven pohjoispäästä on kesämökki hienolla paikalla. Kansallispuiston rajaviiva tekee mökin kohdalla mutkan ja erottaa tontin omaksi alueeksi.
Polku muuttuu haasteelliseksi tästä eteenpäin. Kaatuneita puita on paikoitellen haittaamassa polun kulkijoita. On kivikkoisia pahoja nousuja ja laskuja. Matkanteko on hidasta mutta meillähän ei ole mihinkään kiire tänään.

Varustelekan risukeitin ahkerassa käytössä Haukanhiedan telttailualueella

Mahtavat maisemat avautuvat kiivettäessä korkealle jyrkänteen päälle. Tästä on hyvä näkymä järven pohjoispäätyyn jossa pidimme taukoa.
Soutuvene lipuu hiljalleen tuolla alhaalla eikä tällä osuudella ole tullut kuin yksi seurue meitä vastaan.
Jatkamme matkaamme ja kohta alkaa kuulua ihmisten ääniä Helvetinjärven taukotuvalta. Porukkaa ja meteliä riittää päivätuvan nuotioringillä.
Tästä on halu lähteä rauhallisimmille paikoille pois turistien tulvasta. Etenemme Iso Ruokejärvi nimiseen paikkaan josta löytyy Vessa, puuliiteri, nuotiopaikka ja telttailualue.
On täälläkin tungosta ihan riittämiin asti! Siirrymme hiukan syrjemmälle ja virittelen risukeittimen kuntoon ja käyn sahaamassa siihen muutaman puukalikan.
Kuiva koivu risukeittimessä palaa ilman ylimääräisiä savuja, ja kohta makkaratikku kannattelee Atrilli makkaraa nokassaan. Tällä tankkaukssella pärjää leiripaikkaan asti.
Kyllä tuo risukeitin on mainio kapistus retkeillessä. Pienellä puumäärällä pystyy keittelemään eikä itse keitin vie paljoa tilaa repusta.
Taas on Varustelekan risukeitin ahkerassa käytössä Haukanhiedan telttailualueella. Täytyy keittää teetä pahimpaan janoon. Teen jälkeen heitän kattilaan vielä tuhdin annoksen makaroonia ja syön sen valmiiksi paistetun jauhelihan
kanssa, ykkösvaeltajan tyytyessä leipään ja teehen. Syömisen päälle käymme vielä tutkimassa leiripaikan ympäristöä. Kymmenen aikoihin kömmimme makuupusseihin.
On täällä aika moinen meteli! Nuotioringeissä nuoriso metelöi ja kirves halkaisee puuta kiivaaseen tahtiin. Kuuluu sieltä jostain myös musiikin vaimea pauhu, tätä jatkuu yli puolenyön.

Lähdemme käymään Heinälahden tuli ja telttapaikalla

Herään seitsemän aikaan kirveen iskiessä puupölkkyyn kovalla äänellä. Naapuriteltassa joku kuorsaa voimakkaasti. Makuupussi piti lämpimänä koko yön, vaikka lämpötila painui noin +6 asteen tuntumaan yöllä.
Risukeitin saa pesäänsä valmiiksi pilkkomani puut ja kohta kahvipannun sisältämä vesi kuplii ja poreilee höyryn noustessa kosteaan ilmanalaan. Järvi on täysin sumun peitossa muiden telttailijoiden tehdessä aamu askareitaan.
Vaihdan keittimen päälle pienen kattilan jossa keitän teevettä itselleni. Teen keitettyäni valmistan tattaripuuron johon heitän sekaan gluteenitonta kaurakuitua ja hampunsiemen seosta.
Syömisen jälkeen kasaamme teltat ja muut retkivarusteet ja suuntaamme autolle. Autoon jätämme rinkat ja lähdemme käymään Heinälahden tuli ja telttapaikalla jonne on matkaa pari kilometriä suuntaansa. Heinälahti on Paikkana mainio,
ja hyviä teltanpaikkoja löytyy useita. Tässä tämä reissu alkaa olemaan. Pysähdymme vielä kotimatkalla vadelman poimintaan Varrashuhta nimisen paikan lähettyvillä.

Lauantai vaellus 18 km.

 

 

Pyhätunturi-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017

Pyhä-Luosto Kansallispuisto-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017.

Lähdemme Nokialta Perjantaina matkaan.

Lauantai 1.7.2017
Lappajärvellä olemme yötä, aamulla Klo 8:00 saamme itsemme lähtökuntoon kohti Pyhätunturia. Matkaan menee kahdeksan tuntia.
Saavumme Pyhälle Klo 16:00 ja menemme vuokramökille joka sijaitsee kymmenen kilometriä Pyhätunturin hiihtokeskuksesta kohti (Kiimaselkä) Luostoa. Retkikartta: Majoituspaikka
Kannamme tavarat mökkiin ja alan paistamaan kanasuikaleita. Ruuan jälkeen on aika suunnitella illan vaellusreissua. Kello käy jo kohti kuutta kun saavumme Pyhän luontokeskuksen pihaan ja lähdemme kävelemään luontopolkua pitkin kohti Tunturiaapa suota kohden.

Tunturiaapa suo

Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tunturiaapa suo
Tiaislaavu
Lintutorni
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Näkymää lintutornista
Lintutorni

Retkikartta: Pyhä-Luosto Kansallispuisto Luontokeskus

Huikea suonäkymä avautuu laavulta eteemme

Lämmintä on +19 astetta ja aurinko paistaa pilvenraosta. Muutama hyttynen yrittää työntää imukärsäänsä etelän ihmisen ihoon, mutta se ei matkantekoa pahemmin haitanne.
Tämä luontopolku on päällystetty murskeella, ollen tasainen ja helppo kulkea. Hetken kuljettuamme saavumme laavulle joka on suon laidassa. Hienoon paikkaan on laavu rakennettu, josta saa tulistelija tutkia suuren suon monimuotoista elämää. Laavulta johtaa pitkokset suon keskustaa kohti lähteeseen, jossa raikas ja kirkas vesi pulppuaa maan pinnalle odottaen kulkijan kuksan kuopaisua. Retkikartta: Tunturiaapa suo

Veden tarvetta meillä ei nyt ole, joten jatkamme matkaamme Suon reunaa, kohta koukaten takaisin  pitkille pitkospuille jotka vievät meidät keskelle upeaa ja värikylläistä suota. Keltavästäräkki laulaa
lurittelee istuen näreen päässä vältellen kuvaajan kameraa.Täältä löytyy myös lintutorni jonne kiipeämme. Kyllä avautuu mahtavat maisemat täältä tornista. Suoraan edessä näkyy saareke keskellä suota, jossa kasvaa mäntyjä. Tätä suota riittää kilometreittäin poikittaissuunnassa.
Takaa taas avautuu näkymä karulle kivikkoiselle Pyhätunturille.
Poikkeamme vielä Isokurun reitille ja kuljemme hetken matkaa kurun pohjalla. Käännymme kuitenkin takaisin päin, koska kello on kohta kahdeksan.
20:15 Olemme taas luontokeskuksen pihassa. Iltareissu oli sään puolesta hyvä. Tähän pieneen retkeen mahtui taas monimuotoista luontomaisemaa, kuruista suohon ja kumpuilevaan kangasmetsään.

Sunnuntai 2.7.2017

Lähdemme vaeltamaan kohti Noitatunturia 

Yöttömän yön aurinko sekoittaa unirytmit täydellisesti. Vaimo herää jo neljältä aamulla, enkä minäkään saa unen päästä enään kiinni, auringon paistaessa suoraan makuuhuoneen ikkunasta kasvoihin. Ikkunassa on verhona pelkkä läpinäkyvä harso.
Nousen pariksi tunniksi ja jatkan unia taas muutaman tunnin. Päivästä näyttää tulevan lämmin ja aurinkoinen. Autolla on taas ajettava 10 km matka luontokeskuksen maisemiin, josta lähdemme vaeltamaan Noitatunturin reitille. Noitatunturi on Pyhä-Luoston Kansallispuiston
korkein kohta. Vaelluksen aloitamme hotellin parkkipaikalta johon jätämme auton. Alkumatka on helppoa tasoitettua polkua. Kivikkoinen ja juurakkoinen polku alkaa luontopolun ja Noitatunturi reitin polkuristeyksestä. Retkikartta: Noitatunturi

Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä!

Matkanteko alkaa hidastua, ollen pari kilometriä tunnissa. Täytyy olla tarkkana katsoen polkua ja hakea jalalle turvallista kohtaa kivikossa, ettei käy köpelösti ja lekoa turvalleen kivikkoon.
Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä! On siinä joku nainenkin harhailemassa ja etsimässä kadonnutta polkua. Maalimerkitty puu oli kaatunut ja se oli harhauttanut retkeilijät totaalisesti.
Polku löytyy ja tästä pienen lammen rannan tuntumasta löytyy Oravalammen laavu. Retkikartta: Oravalammi

Laavun jälkeen joudumme ponnistelemaan kovasti polun jyrkkyyden vuoksi. Joissain kohdin pystyy kädellä koskettamaan maata suorana kulkiessa. Hiki valuu noroina
ja kastelee paidan selkämystä. Näin selkeällä ja aurinkoisella kelillä myös maisemat avautuvat upeina.

Tuolla näkyy Luosto!

Selän takana näkyy Tunturiaapa joka on suuri suoalue, jonka keskelä seisoo lintutorni. Märässä kelissä tämä reitti olisi todella haastava taivaltaa, kivikkoisuuden vuoksi. Vaikka nyt on kuiva keli, niin saa olla todella tarkkana minne vaelluskenkänsä polulla asettaa.
Sumuisella kelillä kannattaa jättää reitti väliin, koska polkua ei tunturiosuudella näe. Harvakseltaan näkyy keppejä joissa maalimerkintä, mutta niitä ei huonolla kelillä eroita.
Nyt ollaan kiivetty 538,6 metriä merenpinnasta! Tuolla näkyy Luosto (514,2 metriä) Lähdemme laskeutumaan mutkittelevaa polkua alas päin. Tässä on pientä irtokiveä, kuin kuulalaakereita jalan alla.
Nyt olemme Kuorinkikurun päässä, Annikinlammen tuntumassa, jossa on kaistale lunta. Tuossa pääsisi hiihtelemään jos olisi sukset matkassa! Lumen määrää ihmetellessä iskee mäkäräisten parvi kimppuun. Täytyy turvautua hajuttomaan hyttysmyrkkyyn. Retkikartta: Lunta tunturilla

Pyhänkasteen putouksella väkeä riittää

Poikkeamme pienelle lammelle taukoa pitämään. Kirkasvetinen lampi jyrkkien kallioiden keskellä lähellä Annikin lampea. Täältä Löytyy hieno kivinen pöytä johon on hyvä laskea tee ja kahvikupposet.

Retkikartta: Tauko lammen rannalla

Kahvivesi löytyy selän takaa lammesta. Kaasukeitin pohisee ja kohta pannusta nousee
kuuma höyryävä kahvin tuoksu. Tauon jälkeen matka jatkuu kohti Isokurua. Mustikankukintoja näkyy valtavasti tällä reissulla. Mahtaako olla riittävästi pölyttäjiä liikkeellä, jotta sadosta tulisi runsas?

Retkikartta: Karhunjuomalampi päivätupa
Karhunjuomalammin päivätupa on tuolla edessä näkyvissä, jonka pihapiiristä löytyy myös kaksi laavua ja vessat. Pyhänkasteen lampi ja Isokuru ovat seuraavat nähtävyydet. Ennen näitä, katselemme Uhriharjun katselulavalta alas kapeahkoon rotkoon. On jylhää ja karua maisemaa!
Tässä kohtaa ei saa poiketa polulta, koska nyt ollaan rajoitusosa alueella. Muutamat satametriset kävelyä ja pääsemme laskeutumaan pitkät palat portaita rotkolaaksoon. Retkikartta: Pyhänkasteen putous
Pyhänkasteen putous purkaa vesiä korkealta kallion päältä. Lauma turisteja katselee näkymää penkeillä istuen. Helppo on kulkea tätä rotkolaaksoa, koska tänne kurun pohjalle on rakennettu leveä kulkuväylä lankuista. Kurun pohjalla on muutama pieni lampi ja tietysti valtavat määrät kiveä. Nousemme vielä Isokurun kodalle/laavulle pitkät jyrkät portaat ja jatkamme tästä Pyhä-Luosto kansallispuiston lähtöportin kautta hotellin parkkipaikalle.

Käydään vielä ennen saunaa( 18:30)kävelemässä pieni lenkki tästä mökin pihasta. Huttujärven tien parkkipaikan opaste taululla käymme kääntymässä. Noin 20 kilometriä tuli tänään talsittua maastossa ja se kyllä tuntuu jaloissa. Retkikartta: Iltalenkin päätepiste

Maanantai 3.7.2017

Kello on noin 11:00, kun astelemme reppuinemme parkkipaikalta kohti metsää. Auton jätimme parkkiin Moitaselän lähellä olevalle parkkipaikalle. Retkikartta: Auton parkkipaikka

Puolipilvistä, +21 astetta ja poutaa näyttää keli tänä päivänä. Suuntaamme vaelluskenkämme Rykimäkurulle. Rykimäkuru on rotkolaakso joka on maankuoren repeämä. Retkikartta: Rykimäkuru laavu
Pyhäkuru ja muut kurut ovat syntyneet jääkauden sulamisvesien voimasta. Reitin virallinen lähtöpiste on Rykimäkeron pysäköintialue, mutta nyt menemme tätä kautta.
Heti ensi metreillä lauma mäkäräisiä iskee voimalla kimppuun. On laitettava myrkyt naamaan, niskaan ja käsiin. Ei ihan joka paikassa ole näin paljon syöpäläisiä ilmassa kuten nyt tässä paikassa. Reitti on aluksi tylsähköä kärrypolkua parisen kilometriä, muuttuen sitten latu-uraksi.
Pyhän Astelin latuopastepisteeltä jatkamme matkaa Kuukkelin vuokratuvalle. Retkikartta: Kuukkelin vuokratupa

Tupa on tyhjä retkeilijöistä ja pidämme tässä pienen tauon. Kapeahko matala Pyhäjoki virtaa hirrestä rakennetun tuvan vierestä työntäen kirkkaita vesiä kohti Pyhäjärveä.
Tämä reitti on helppokulkuista, koska etenemme hiihtouralla. Saapuessamme Rykimäkurun rotkolaaksoon, taivaalla näkyy muutamissa kohdin synkän tummia pilvimuodostelmia jotka kuitenkin kiertävät meidät sopivasti eikä sade pääse kastelemaan. Täältä löytyy Rykimäkurun laavu, jossa näkyy
olevan pariskunta tulilla. Tänne tulee myös esteetön reitti (700 metriä) Rykimäkurun parkkipaikalta.
Seuraava etappi on Rykimäkeron kodalle, jonne on matkaa tästä 1.5 km. Lampivaaran ametistikaivos ja laavu tuolla edessä jo näkyy. Retkikartta: Ametistikaivos Lampivaaralla

Tässä hetkeksi reppu pois selästä ja jalkojen lepuutus istumalla. Turisteja pyörii ihan haitalle asti kaivoksen pihassa, joten heitämme reput selkään ja jatkamme
matkaa Pyhälammen päivätuvalle. Samasta paikasta löytyy myös laavu jossa keittelemme kahvit ja teet. Bilteman poltin pääsee taas kiehauttamaan vedet. Ei ole tullut ketään vastaan tänne laavulle tultaessa. Meidän jäljessä tulee nainen suuri rinkka selässä taluttaen pientä koiraa hihnasta. Retkikartta: Pyhälampi päivätupa
Hän käy täydentämässsä vesivarastojaan ja häipyy kohti päivätupaa meidän jäädessä nautiskelemaan repun antimista.
Pienen lepotauon jälkeen jalka nousee kevyesti hetken aikaa. Ylitämme Pyhäjoen siltaa pitkin ja jatkamme Pyhäjoki opastusviitoille joka on lähellä Kuukkelin vuokratupaa. Tästä lompsimme samaa reittiä takaisin autolle.

Maastopyöräilijä tulee vastaan
Kuukkeli päivätupaa 100 metriä
Pyhäjoki silta
Nokipannu Pyhäjoen sillalla
Pyhä-Luoston kansallispuisto Kuukkeli päivätupa
Pyhä-Luoston kansallispuisto Kuukkeli päivätupa

Rykimäkero laavu

Pyhä-Luoston Kansallispuisto. Pyhälampi laavu
Ametistikaivos
Ametistikaivos
Pyhälampi päivätupa
rykimäkero kota
Rykimäkuru

Rykimäkuru
Rykimäkuru
Rykimäkero kota

 

 

 

 

 

 

Hossa 4.7.2017 Tiistai

 

Tänään Tiistaina lähdemme Pyhätunturilta Hossan Kansallispuistoon. Sää on Pyhällä lähes helteinen (+22) Tulemme Hossan Lumo leirintäalueelle kahden aikaan iltapäivällä. Majoitumme mökki numero kahdeksaan. Retkikartta: Värikallio Kalliomaalaukset
Ensin tavarat autosta mökkiin ja kotvan kuluttua alkaa ruuan valmistus.
Iltapäivän retkeilykohde löytyy Värikalliolta. Hosssan värikalliolla harrastettiin kalliomaalausta 3500-4500 vuotta sitten. Nämä maalaukset löydettiin vasta 1977. Retkikartta: Lihapyörre parkkipaikka
Reitin aloitamme Lihapyörteen parkkipaikalta, suuntana Mieskallionvaara. Alun maisema on tyypillistä Hossan mäntykangas maastoa joka on tässä kohden helppokulkuista.
Nyt seisomme hienolla näköalapaikalla josta avautuu näkymä Värikallion suuntaan Somerjärvelle. Tästä on kaksisataa metriä matkaa värikallion taukopaikalle jonne on rakennettu
hieno katos tulipaikkoineen. Somerjoen ylittävällä uudella sillalla on mukava kuunnella virtaavan veden ääntä. Tässä näkyy vanhaa uittoperinne jäännettä. Kalliomaalauksille on matkaa enään muutama hassu askel. Retkikartta: Uiton jäänteitä
Tämä Uusi metallinen ponttoonisilta kyllä kestää isältä pojalle, on meinaan sen verran tukevan näköinen tekele. Kuvaa on monen näköistä kallionpintaan taiteiltu puna ja keltamultamaalilla. 61 erilaista kuviota on
löydettävissä, mutta se vaatisi jo tarkempaa tutkimista ja enemmän aikaa jos nämä kaikki haluaisi löytää. Keli on taas kelvollinen vaeltaa ja retkeillä Suomen kauniissa luonnossa. Olemme reissun puolessa välissä ja lähdemme palaamaan takaisin autolle. Polku
kulkee harjulla Somerjokea seuraillen, joka virtaa laiskan näköisesti kohti Ala-Ölkkyä. Ala-Ölkyn laavulla puskista pölähtää parvi hyttysiä ja mäkäräisiä. Siellä ovat kytänneet
vaeltajia ja nyt luulevat saavansa kunnon veriaterian. On pakko liikahtaa liukkaasti eteenpäin ettei sääsket tule ihan iholle imukärsällänsä kutkuttelemaan. Tästä polku kääntyy Pitkäsuvantoa seuraten kohti Lihapyörrettä.

5.7.2017 Keskiviikko

Tänään sataa vettä! Heräsin ennen kahdeksaa sateen rummuttaessa mökin kattoa. Helteiset kelit ovat toistaiseksi ohi. Täytyy pohtia päivän vaellusretket huolella sateen vuoksi.Sadetakki ja sateenvarjo ovat tänään kovassa käytössä. Retkikartta: Iikoski

Suuntana Iikosken P-alue. Hossan luontokeskukselta matkaa koskelle reilu kilometri autolla. Sataa ropisee vettä ihan reilusti, mutta sehän ei pahemmin retkeilijää hidasta.

Kaivan sateensuojakseni suuren punavalkoisen sateenvarjon joka antaa hyvän suojan kameralle sadetta vastaan. Ykkös vaeltaja on laittanut vielä sadetakin päällensä ja kannattelee

pienempää sateenvarjoa päänsä päällä. Tänään olen pukenut tuulipuvun housut jalkaani ja paksumpi takki on myös tarpeen, koska keli on hiukan kalsea.

Vallan erinomainen taukopaikka tämä Iikoski. Sateella pystyy tekemään ruuat katetussa keittiössä, jos siihen on tarvetta. Katselemme hetken kosken kuohuja joen ylittävältä sillalta. Aika matalalla vesi virtaa koskessa.

Mahtaakohan tästä päästä kanootilla ilman kiville ajoa?

Lähdemme kiertämään Iikoskenniemeä Torkonluikeaan päin. coretex vaelluskenkä kastuu varpujen osuessa kengän pintaan. Lätäkönsalmella harhailemme väärälle polulle, päätyen niemen nokkaan.

Ihan hieno niemenkärki, joten kyllä joskus kannattaa harhapolkujakin kulkea.

Ei näy muita kulkijoita polulla sadepäivänä. Tämähän kyllä meille sopii vallan mainiosti, koska eipä ole ylimääräistä hälinää ja hulinaa ympärillä.

Torkonluikean nuotiopaikalta ylitämme virran siltaa pitkin ja jatkamme hakoharjua pitkin luontokeskukselle päin. Huosivirran tulipaikalla on sininen teltta pystyssä.

Ylitämme Huosivirran maantiesillan ja suuntaamme kulkumme Huosiharjulle. Näkyy täällä olevan paljon kelopuita ja järvinäkymää molemmin puolin harjua. Taivallamme vielä palan luontopolkua ja kohta olemmekin Iikoskelle

vievällä tiellä.

17:30 olemme taas retkeilemässä iltareissulla. Ajelemme Hossalaislammen P-alueelle ja lähdemme tutustumaan Muikkupurolle. Tänne on tehty kapea tie jota pitkin pystyy kulkemaan

pyörätuolilla. Helppoa tallustaa tasasta siloteltua polkua. Matka taittuu nopsaan Muikkupuron laavulle jossa näkyy olevan nuori pariskunta tulistelemassa. Retkikartta: Muikkupuro laavu

Hienolla paikalla on laavu! Iso-Valkeaisesta virtaa matala mutkitteleva kristallinkirkas mutkitteleva puro kohti Keski-Valkeisjärveä. Tarkoituksenamme oli kiertää Iso-Valkeainen järvi, mutta järven kiertävä polku on vähän käytetty kostea, korkeiden kanervien reunustama ura, emmekä lähde märin kenkinemme taipaleelle.

6.7.2017 Torstai
Julma Ölkky on suomen suurin kanjonijärvi. Ölökyn Ähkäsy reitti kiertää tämän kolmen kilometrin pituisen järven ympäri. Tämän vuoden puolella on rakennettu riippusilta Ölkyn kanjonin yli. Retkikartta: Julma Ölkky
Riippusilta lyhentää turistien patikointimatkaa ja suurin osa kulkee tämän lyhyemmän reitin kautta. Reittiä on kohennettu pitkospuita lisäämällä ja polkua tasattu soralla.
Vuonna 2013 kävimme viimeksi Ölkyllä yhdistetyllä veneretki ja vaellus reissulla. Veneestä jäimme pois järven päässä ja jatkoimme siitä kävellen takaisin.
Suurin muutos maisemaan on luonnollisesti tuo riippusilta. Ei tuolloin ollut myöskään polkua sorastettu ja tasoiteltu turistin jaloille sopivaksi. Myös suuri muutos on tapahtunut ihmisten määrän räjähdysmäisenä kasvuna
Ölkyn reitillä. Vastaantulijoita on jo ihan ruuhkaksi asti! Jos kaipaa luonnon rauhaa ilman hälinää, niin silloin kannattaa mennä jonnekkin muualle retkeilemään.
Ajamme autolla Ölkyn parkkipaikalle jossa näin aamutuimaan on jo autoja aika paljon. Sää on kolea, harmaan pilvimassan roikkuessa alhaalla. Lämmintä on +7 astetta pilvien pudotellessa tihkuvaa sadetta.
Kierrämme Ölökyn Ähkäsy reitin ja pääsemme kulkemaan heti soralla tasattua polkua joka lähtee kioskin oikealta puolelta.
Muut kulkijat näkyvät menevän toiselta suunnalta, mutta kierrämme polun tähän suuntaan kuten aiemminkin olemme kiertäneet. Polkua on paikoitellen siirretty kulkemaan tasaisemmilta ja helpommilta paikoilta.
Vanha polku oli paljon mielenkiintoisempi ja haastavampi kulkea!
Komeat on maisemat täältä korkealta kallion päältä! Viisikymmentä metriä on kallioseinämällä parhaimmillaan korkeutta, samoin on järvellä syvyyttä. Kaksi miljardia vuotta sitten maa halkesi muodostaen tämän upean kanjonijärven.
Työmiehet uusivat polun kosteimmille paikoille pitkospuita ja näkyvät viettävän kahvipaussia kivillä istuen. Kengät ja varpaat saavat kosteutta ja märkää yllin kyllin märkien varpujen
ohi kävellessä.
Juurakot ja kivet ovat liukkaita ja on oltava tarkkana minne kengänpohjan polulla iskee ettei käy köpelösti ja tuuskahda nenälleen polunvarteen.
Tihkusade haittaa kuvaamista, koska kameran linssi saa vähän väliä sadepisaroita, vaikka yritän suojata kameraa sateenvarjolla. Puolenvälin paikkeilla tulemme riippusillan maisemiin. Aika jyrkkä on laskeutuminen tältä puolelta
riippusillalle. Käymme kyllä sillalla, mutta vasta takaisin tullessa sen toiselta puolelta. Komea on uusi silta Ölkyn yli! Ihmisiä kulkee sillalla ja tulevat tänne päin.
Sillan jälkeen polku hiljenee turisteista, on vain hyttyset ja ajoittainen tihkusade seurana.
Riippusillan tuntumassa on Sitkansola jonka pohjalla virtaa tummavetinen puro keräten vetensä läheisiltä soilta. Täältä ylhäältä on hieno näkymä alas purolle ja sitä tässä hetken katselemme. Ölkyn perän laavulla on porukkaa purkamassa telttaansa ja näyttää olleen aika
kostea yö. Laavun itäreunalla kalliot nousevat pystysuorina korkeuksiin tavoitellen taivasta. Alamme kävellä hieman lahonneita pitkospuita kohti suota, ja Ölkyn puron ylittävää siltaa, jonka vesi virtaa kaukaa Ölkyn suolta tänne.
Hieno suopätkä kallioseinämien keskellä, vesinorojen tippuessa pitkin kalliota alas suomättäisiin. Suolta kiipeämme jyrkän mutkittelevan vettä valuvan kivikkoisen polun ylös kallion päälle ja jatkamme matkaamme vaativalla polulla.
Tällä puolella kanjonia on muutama näköalapaikka varustettuna katselulavalla. Ölkyn Ärjä näköalapakalla silmä lepää ja mieli rauhoittuu katsellessa alas laakson maisemia.
Kohta on aika kaivaa repusta kaasukeitintä ja pitää pieni hengähdystauko. Korkealla kallioiden päällä syömme, lepäilemme ja tietysti tallennan parhaat maisemat ja näköalat kameran kennolle.
Vasemmalla puolella näkyy Julman Ölkyn uusi riippusilta. Laskeudumme jyrkät ja liukkaat porrasaskelmat, jotka ovat vielä osittain keskentekoiset. Kävelemme sillan toiseen päähän ja sieltä taas takaisin reitille. Turisteja kuljettava
vene saapuu juuri parahiksi sillan alta ja pääsen kuvaamaan videolle veneen kulun. Tästä on enään muutama hassu kilometri matkaa Ölkyn parkkipaikalle. Kengät alkavat olemaaan jo litimärät mutta eipä se pahemmin matkantekoa haittaa.
Polun loppuosuutta on vedetty uudestaan, paikoin helppokulkuisemmalle kohdalle. Kylläpä on parkkipaikka täynnä autoja! Tulee mieleen mukavana muistona turistien vähäinen määrä vuonna 2013, kun kävimme Julmalla Ölkyllä yhdistetyllä vene ja patikkaretkellä.

Sievi LIGHT BOOT LACES O4

Sievi Light boot Laces 04
https://www.sievi.com/fi/tuotteet/ammattijalkineet/light-boot-laces-o4

Kävin testaamassa maastossa Sievin Light boot kevytsaapasta 17.9.2017. Kyllä on hyvä kävellä näillä saappailla pitkin polkua ja umpimetsässä. Pohjassa on huomattavasti parempi pito kuin perinteisessä kumisaappaassa. Kenkä on todella kevyt ja sen kyllä huomaa kävellessä. Sievin Light boot laces 04 on hyvä valinta maastoon ja kosteaan keliin.

20.9.2017 Sievin vaellusjalkine testi jatkuu! Kävin testaamassa Sievi kumisaappaita metsäisessä, kivikkoisessa ja märässä maastossa.

Testilenkki Sievi Laces Light Boot vaellussaapas

Märkäpito kivikkoisessa maastossa erinomainen. Kenkä on todella kevyt kävellä ja pehmeän mukava jalalle.

Seitsemisen Kansallispuisto matkakertomus 21.4.2017

Retkivalmistelut

21.4.2017

Päätin lähteä retkeilemään Seitsemisen Kansallispuistoon  kevään kynnyksellä. Heräsin hyvissä ajoin seitsemän jälkeen. Näytti keli verraten hyvältä näin aamutuimaan. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja lämpömittari kuroitteli plus asteita.

Säätutkasta kun katsoin tilannetta, näkyi siellä kuurosateita tulevan! Nokialla alkoi tummat pilvet vyöryä järven päälle juuri kun aloittelin repun pakkaamista. Lunta sieltä taivaalta satoi ja hetken päästä taas vettä oikein kaatamalla. Kyllä sää on taas oikukas! Ylöjärven puolella aurinko paistoi.

Seitsemisen Kansallispuisto: Luontokeskus

Seitsemisessä aurinko paistaa

 Seitsemisen luontokeskuksen pihassa olin kymmenen jälkeen. +2 astetta näyttää mittari luontokeskuksen grillikatoksen seinällä. Retkikartta: seitsemisen Kansallispuiston luontokeskus

Kävin ensin luontokeskuksessa katselemassa ja ihmettelemässä luontovalokuvia ja täytettyjä eläimiä.Haen autosta täyteen pakatun repun(13kg) ja lähden Runokangas reitille, joka lähtee luontokeskuksen pihasta ja kiertää Pakkulakankaan ja Ahvenlammin sivua takaisin luontokeskukselle. Tämä polku on kahden kilometrin mittainen. Retkikartta: Runokangas reitin alku

Paikoitellen polku on jäinen ja märkä. Ahvenlammin takareunalla kaksi joutsenta nostelee pitkiä kaulojaan ollen jatkuvasti valppaina.Lampi on umpijäässä. Retkikartta: Joutsenet lammella

Otan Sony AX100E 4K videokameran laukusta ja yritän saada mahdollisimman heilumatonta videokuvaa joutsenista ilman jalustaa. Jalustaa en näillä reissuilla mukanani raahaa. Täytyy vain yrittää hakea erilaisia tukipisteitä käsille ja kameralle.

 Aurinko menee taas pilveen ja heti tuntuu ilma viilenevän. Välillä taas sataa hiukan rakeita, mutta parempi pieni raekuuro kuin vesisade.

Metsää seitsemisessä

 

 

Tuolta polun mutkan takaa ilmestyy kaksi koiraa. Tulevat nuuskimaan retkeilijää. Koirien perästä tallustelee mies, joka komentaa  näitä tulemaan luokseen. Kello kärkkyy jo yli kaksitoista kun saavun autolle. Tunnin verran sain aikaa kulumaan kahden kilometrin vaellukseen. Onneksi riittää valoisaa pitkälle iltaan, joten kiirettä ei ole.

Koveron torpalla on mukava keitellä teetä

Ajan autolla Koveron Kruununmetsätorpalle ja keittelen siellä teetä. Bilteman retkikeitin on nyt ensimmäistä kertaa käytössä. Retkikartta: Koveron Kruununmetsätorppa
Vähäinen vesimäärä kiehuu hetkessä, vaikka kova puuskainen tuuli sammuttaa liekin muutamia kertoja.(kaasun virtaus oli liian pienellä) Kuvauskalustona on kolme kameraa. Hero4 kameralla teen äänitukset pienen nappimikrofonin avulla. Sony 4K videokameralla kuvaan retken yksityiskohtia. Hero5 Black kamera on kiinni GoPro Karma gimbaalissa. Karma pitää kameran vaakatasossa kolmeen suuntaan. Karma gimbaalin yksi puute tulee esiin juuri äänessä! Kotelo peittää yhden kolmesta mikrofonista ja ääni kuuluu kuin kaivosta. Puutteista vielä sen verran mainitsen että, Karman ohjelmisto ei toimi toivotulla tavalla! Täytyy odotella ohjelmistopäivitystä Gopro insinööreiltä, koska esim horisontti joskus menee vinoon!

Koveron torppa: Seitsemisen kansallispuisto

Koveron kaivosta olisi saatavilla vettä, joka on keitettävä ennen käyttöä. En viitsi vinssata puolta litraa vettä jonka tarvitsen teehen. Kaivon kannella istuessani kurvaa volvo pihaan ja siitä astuu ulos nuorehko mies. Luulee minua metsähallituksen mieheksi, mutta pettyy kun olenkin vain tavallinen retkeilijä. Oli ilmeisesti sopinut tapaamisen Koverolle Seitsemisen huoltomiehen kanssa. Sen verran on keli kalsea että joudun kaivamaan fleece takin repusta ja laittamaan sen päälle.
Kello on käynyt jo yli yhden kun heitän repun selkään ja suuntaan takaisin autolle joka on Koveron parkkipaikalla. Yhden retkeilijä miehen näin kulkevan torpan läpi. Oli matkalla Liesijärven laavulle. Sanoin tulevani samaan paikkaan.
Ajan autolla Multiharjun P-paikalle ja suuntaan sieltä Aarnipolulle
Kello 13:38.

Jättiläispetäjät kurkottavat kohti korkeuksia Multiharjulla, kelopuiden reunustaessa polkua

Multiharjua kiertävä Aarnipolku on 1,8 km mittainen. Kuljen 0,7 km harjun itäistä polkua pitkin ja seuraavasta risteyksestä oikealle. Multiharjun aarnimetsä on suojeltu 1910. Vanhimmat petäjät ovat lähes 400 vuotta vanhoja kilpikaarnaisia jättiläispuita. Vanhoja metsäpalon jälkiä on havaittavissa suurten mäntyjen tyviosissa. Muutama suuri haapa kurkottaa korkeuksiin kuusikkovaltaisessa metsässä. Suuret kelopuut reunustavat polunvartta luoden maisemaan vanhan metsän ilmettä. Keloja on mennyt nurin, osan jäädessä konkeloon suurten kuusien kanssa. Maassa makaa kelopuita ja myrskyn kaatamia mäntyjä ja kuusia. tarjoten pieneliöille pesäpaikkoja ja elintilaa. Luonnontilainen metsä on paljon mielenkiintoisempi tutkimusmatkan kohde verrattuna talousmetsään.Retkikartta: Seitseminen Multiharju

Liesijärven laavulle on Multiharjulta 6 km taivallettavaa

Vastaan tulee polkuristeys. Harjun laitaa kulkemalla pääsee Koverolle ja oikean käden suunnasta löytyy polku joka vie kohti Liesijärven laavua. Karttaa ei minulla ole kädessä, muistin väärin polut ja lähdin Koveron suuntaan! Polkuristeyksissä on nähtävillä yleiskarttanäkymä, mutta siitäkin huolimatta kuljin hiukan harhaan, muutaman sata metriä ja huomasin virheeni. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja suunnata oikealle polulle. Pitäisi keskittyä enemmän siihen yleiskarttaan kuin hatariin muistikuviin jostain polun pätkästä.
Hikeä alkaa pukkaamaan paidan kostuessa hartioilta. 600 metriä on matkaa seuraavaan risteykseen josta jatkan suoraan kohti Haukilampi Pitkäjärvi suuntaan. Oikealle menevää reittiä pitkin pääsee myös Liesijärven laavulle(5,2km) josta tulen takaisin. Kello on 14:23 kun kuvaan suurta kelopuuta. Tästä ei ole pitkä matka Seitsemisjoen sillan polkuristeykseen. Joella on leveyttä pari metriä ja vesi on synkän tummaa, virraten verkkaisesti. Kello on 14:40. Haukilammelle 1.1km vasen suunta. Jatkan tästä oikealle Seitsemisjoen yli kohti Pitkäjärveä. Kyllä täällä risteyksiä ja polkuja riittää! Kaksisataa metriä ja taas tulee polkuristeys vastaan. Pitkäjärvelle on matkaa 1.4 km tästä vasemmalle, oikealle menevää polkua pääsee Tulusmäelle, suuntaan josta tulin.
Tämä on polku jota voi ajaa maastopyörällä Hirviharjulle ja siitä eteenpäin Pirkan taival reitistöä pitkin.
Pitkäjärven ja Tulusmäen suunnasta tultaessa puuttuu opasteet Haukilampi/Kovero reitistä., menee vain polku ilman kylttejä!
Tästä kohtaa neljäsataa metriä ja uusi risteys. Pitkäjärven kämpälle pääsee jatkamalla suoraan. Käännyn oikealla Tuulimäen suuntaan eteläkierros reitistölle. Kyltissä lukee Saari-Soljanen 6,2 km.
Tästä saa taivaltaa 2,2 km seuraavaan risteykseen. Nyt sitten tulee tämä risteys jossa joutuu vähän miettimään jos ei ole tarkkaa karttaa kourassa. Suoraan johtava polku on hiihtoreitti ja oikealle menevä polku menee Saari-Soljaselle ja Liesijärvelle.
Jos menee tuota hiihtoreittiä pitkin niin sitäkin pääsee Liesijärvelle, kunhan kääntyy oikealle polun tullessa tielle.
Kohta tulee tie vastaan josta Liesijärvelle on matkaa 1,7 km. Tätä tietä voi ratsastaa hevosella ja tietysti ajella maastopyörällä.
Jos tästä kääntyy oikean käden suuntaan niin vastaan tulee Liesilammi (1,4km) ja myös Liesijärven laavu.
Polku on mukavan pehmeä kulkea ja aurinko taas hetken paistaa. Saavun Liesijärven laavun maisemiin hiukan ennen neljää. Käyn kurkkaamassa polun vasemmalla puolella olevaa ladon raatoa ennen laavua. Lato makaa kyljellänsä rannan tuntumassa veden varassa.Retkikartta: Vanha lato

Liesijärven laavulla on tauon paikka

Seitsemisen Kansallispuiston monista laavuista yksi sijaitsee Liesijärven rannalla

Ylitän joen yli vievän sillan. Tästä on laavulle matkaa enään kaksisataa metriä. Jään hetkeksi katselemaan sillalle jokea ja maisemaa. Tämä joki laskee Liesijärvestä Liesilammin kautta Kettulammille josta se yhdistyy myllyn jälkeen Liesijokeen.Retkikartta: Liesijärven laavu

Savunhaju leijailee laavun nuotiopaikalta. Täällä on sama retkeilijä ruokailemassa johon törmäsin Koveron torpalla.
Alan valmistella omia ruokatouhuja kaivamalla repun sisältöä laavun makuualustalle. Kylmänväreet alkavat hiippailla kehoon, koska aluspaita on kostunut hiestä matkalla. Vedän Fleece takkia päälle ja etsin kaasupolttimelle sopivaa paikkaa.
Poltin temppuilee eikä tahdo luovuttaa kaasua tarpeeksi tehokkaasti. Liekki on keltainen ja lepattaa puolen metrin korkeudella. Kääntelen kaasupulloa mutta homma meinaa tyssätä heti alkuunsa. Vikahan selvisi kun aloin muistelemaan Bilteman käyttöohjetta kaasupullon käytöstä.
Kaasun käyttölämpötilan olisi hyvä olla +4 astetta tai yli. Onneksi aurinko lämmittää pulloa sen verran, että kohta alkaa kuulua tuttua kohinaa polttimesta ja vesitippa kiehahtaa hetkessä. Täytyy vain muistaa että kesäkeleillä kaasupullo täytyy pitää varjossa! Tuossa järven lahden laidassa kaksi joutsenta kyntää vettä, välillä työntäen pitkää kaulaa veden pinnan alle.

Joutsenet lipuu tyynessä rantavedessä

Heitän kiehuvaan veteen Semperin makaronia. Repusta löytyy pieni kylmälaukku jossa on valmiina tehty jauhelihakastike.
Kaikki muukin tarpeellinen, suolasta alkaen on mukana. Ruoka maistuu hyvälle, ja lisäksi teen kaksi leipää joihin sivelen reilulla kädellä voita ja parit siivut juustoa.

Liesijärven laavulla ruokatauko

17:00 näyttää kännykän kello, kun keittelen kupposen teetä laavulla. Kerään kamppeeni ja valmistaudun jatkamaan matkaa Multiharjun P-paikalle jonne on matkaa tasan 6 km. Kello on jo 17.30 ja on parasta laittaa suurempaa vaihdetta silmään tai muuten hämärä yllättää. Sammutan kytevän nuotion vedellä ja tarkistan ettei jäänyt omia tavaroita pyörimään ympäristöön.

Väsymystä ja hiertymiä jaloissa. Liesijoen mylly lähestyy

Nyt ei ole aikaa pyörähtää toisella tulentekopaikalla joka on tässä laavun lähettyvillä. Telttailualue, puuvarasto ja vessat löytyvät myös sieltä. Menee vielä alaselkä oikealta kramppiin noustessani laavun ritsiltä ylös. Koko pitkän päivän ollut reppu selässä ja lienee näin äkkiseltään selkä tottumaton pitkiin reissuihin.
Ennen Liesilammia, joen varrella, seisoo jykevä jättiläishaapa. Puulla on paksuutta niin paljon, ettei siitä ylety kädet ympäri.

Jättiläishaapa Seitsemisen Kansallispuistossa

Toivottavasti majava ei kaada tätä komeaa puuta! Majavan savottaa näkee jo tässä kohdin. Sieltä täältä on kaadettu puuta.
On se majava upottanut hampaansa myös aika paksuun haapaan, joka oli jo viime vuonna lähes kaatumassa. Nyt en sitä samaa puuta enään löydä. Liesi ja Kettulammin läpi virtaava joki on saanut päälleen uuden sillan. Entinen olikin läpi lahonnut reikäinen sillankuva. Tässä on taas majava kunnostautunut ja näyttänyt puunkaato taitonsa. Puuta on kaadettu oikein urakalla.Retkikartta: Majavan savotta

Majavan jyrsimä koivu

Majavan työmaa Seitsemisessä

Vaihdan uuden akun Hero4 kameraan jolla tallennan äänet. Jatkan matkaa Liesijoen myllylle joka on tuossa kivenheiton päässä.
Mylly seisoo edelleen ryhdikkäänä joen päällä, sammalten kasvaessa katolla. Tuossahan näkyy olevan suuri kasa päreitä valmiina odottamassa katontekijöitä. Retkikartta: Liesijoen mylly
Tämä mylly on tuotu Ruoveden Koveron koskelta tänne 1995. Tällä samalla paikalla on ollut aikoinaan saman tapainen mylly joka on siirretty jonnekkin muualle. Ainoastaan myllynkivet ovat jääneet alkuperäisinä paikoilleen.

Liesijoen mylly

Vilkaisen kelloa joka näyttää 18:21. Kylläpäs aika kuluu nopeasti! Pitkospuut ovat osittain vielä jään ja lumen peitossa. Tarkkana saa olla ettei jalka lipeä. Liesijoen siltaa lähestyttäessä kuuluu veden pauhua. Vettä riittää tässä pienessä koskessa!Retkikartta: Liesijoen silta
Tästä on matkaa 150 metriä Jokiristille, jossa on telttailualue, nuotiopaikka ja vessat. Jaulin kämpälle pääsee tästä polkua pitkin(1,9km). Jatkan suoraan kohti Multiharjua jonne on vielä matkaa. Alkaa kengän kärki hakemaan polulta kiven selkää ja juurakon mutkittelevia lonkeroita. Ei enään tahdo väsynyt jalka nousta tarpeeksi korkealle.
Seitsemisjoen lähellä, vasen jalka uppoaa polulla olevan jään läpi matalaan veteen, kengän kastuessa kärjestä. Joen vesi on korkealla ja se on noussut osittain polulle. Ylitän polun jota voi ajaa maastopyörällä. Vasemmalle Tulusmäki ja oikealle Pitkäjärvi. Jatkan suoraan kohti Multiharjua (0,7km) 19:22 saavun P-paikalle, heitän repun auton perään ja lähden kohti kotia.
Kotipihaan päästessäni on kello kiertänyt lähes täyden ympyrän. Patikointia tuli 15,5 km.
Auton kyljet on saanu kunnon rapa roiskeet matkalla. Kelirikkokausi oli pahimmoillaan hiekkateillä!

Hossan Kansallispuisto/Hossa National Park


Laukkujärven autiotupa

17.6.2017 vietetään Hossan Kansallispuiston avajaisia. Suomussalmen kunta järjestää Hossan juhlaviikon 9-18.6.2017 joten tapahtumaa tulee riittämään Hossaan liittyen.
Hossan retkeilyaluetta on kehitetty ja uudistettu rakenteita. Julma ölkky on saanut riippusillan kanjonin yli.

Hossan Kansallispuisto: Puuvarasto

Puukkojärven autiotupa


Puuvarasto Hossan retkeilyalueella

Muonio Jerisjärvi 18-24.3.2017 Matkakertomus

17.3.2017: Talven hiihtoreissu lappiin on jälleen ajankohtainen. Lähdemme Nokialta reissun päälle Perjantaina. Tarpeellinen tavara on pakattuna autoon. Osa tavaroista saa paikan takapenkiltä, tavaratilan ollessa aivan täysi.
Vesisade yltyy juuri parahiksi kun laittelen suksia auton tavaratelineelle. Iltapäivällä aurinko jo pilkistelee pilven rakosesta nostaen matkatunnelmaa.
Yövymme Lappajärvellä, jatkaen sieltä Lauantaina Muonioon. Lauantai aamuna 18.3.2017 pääsemme matkaan seitsemän jälkeen. Vaimo hyppää auton rattiin ja minä kuvailen Hero5 Black kameralla matkan etenemistä. Keli on kuiva, lämpötilan ollessa +1.
Matka taittuu mukavasti välillä pieniä jalkojen verryttely taukoja pitäen. Kolarin kohdalla alkaa tie olemaan polanteinen ja jäässä.

Matkalla Lappiin Muonioon

Lisämausteen antaa pöllyävä uusi lumi, jota kova tuuli pöläyttelee ja joskus tie meinaa kadota näkyvistä. Aurauskepit tien laidassa onneksi näyttävät suuntaa.

Muonio Jerisjärvi Jeriskylä

Muonion Jerisjärvellä olimme viiden jälkeen. Tavaroiden kantamista ja purkua, suksien voitelu ja ravinto tankkaus hiihtäjille.
Lähdimme hiihtolenkille auringon painuessa taivaanrannan taakse. Ladut olivat täydellisesti umpeutuneet lumesta. 5,2 km hiihtelin. Vaimo jäi tekemään vielä pienen lisälenkin. Retkikartta:Hiihtolenkin paluupiste

19.3.2017 Sunnuntai

Aurinko kurkistelee makuuhuoneen verhon raosta. Heräämme kello 8:00.
Retkikartta:Jeriskylä
Pakkasta on -16 asteen verran. Pilvetön taivas ja hohtavan valkoiset hanget. Täytyy katsoa latutilanne netistä Gps kartasta. Vielä ei ole latukone ennättänyt joka kolkkaan latu-uraa vetämään.

Kameran akut ja Hero5 Black action kamera

Keimiötunturin kierros on näköjään ajettu ja sinne suuntaamme tänään Sunnuntaina. Lähtöhetki koittaa 9:25. Latu on loistokunnossa. Vaikka pakkasta on vielä -13 astetta, ei kylmä pääse hiipimään kehoon, koska lihastyö tuottaa tarvittavan lämmön.

Keimiötunturin maisemat

Keimiöjärven autiotuvalle latu on nousuvoittoista ja siinä hikipisara irtoaa ja kastelee paidanselkää. Retkikartta:Keimiöjärven autiotupa
Tuvassa ei ole ainuttakaan hiihtäjää, eikä kaminaaa ole lämmitetty hetkeen. Yleensä täällä on ruuhkaksi asti retkeilijöitä näin kauniilla kelillä.
Keimiöjärvi sijaitsee aivan keimiötunturin kupeessa. Lähtiessämme liikkeelle alkaa tuuli puhaltelemaan navakasti selän takaa.
Mustavaaran porokämpällä on Ranskalaisia hiihtäjiä ihmettelemässä Suomen talvista Lappia. Retkikartta:Mustavaaran porokämppä
Isken sukset lumihankeen pystyyn, mutta toinen suksi ei tahdo upota lumeen. Syykin selkiää! Suksen päästä on mennyt rullalle pohjaa noin 5 cm matkalta. Otan puukon repusta
ja veistelen rullalla olevan pohjakerroksen pois.
Tunturin kylkeä Jerisjärvelle hiihdellessä navakka tuuli puhaltaa vastaisesti. Mustavaaran pitkä (1,5km) lasku tarjoaa huikeat vauhdit. retkelle tulee mittaa 21 km ja eväät syömme vasta mökillä.